Loppukesän (vai alkusyksyn) asioita

Elokuu on aina ollut mielestäni ihanin (ja omituisin!) kesäkuukausi. Rapujuhlia, mustikoita, tunnelmallisia öitä (vaikka rakastan kesäkuun yötöntä meininkiä, on pimeissä illoissa ehdottomasti puolensa) ja levollinen, joskin odottava tunnelma (joka johtuu varmasti siitä, että kesän riennot ovat pitkälti ohitse, eikä kenelläkään ole enää hirveästi energiaa riekkua.)

Mutta samaan aikaan tunnelma on jotenkin hieman off, outo. Puolet Instagramistani ovat Côte d’Azurilla nauttimassa kesästä, kun taas loput ovat marjastamassa, pakastamassa karviaisia, elävät selkeästi syksyä ja kaivavat untuvatakkeja ullakoiltaan.

Onko elokuu kesää vai syksyä? Vai kenties molempia?

Vietin viimeiset kaksi viikkoa maalla miltei täydellisessä eristyksessä (näin enemmän eläimiä kuin ihmisiä jne.) ja siellä aika tuntui pysähtyneen. Tuntui kesältä, mutta tuoksui päivä päivältä enemmän syksyltä.

Nyt olen Helsingissä ja täällä tuntuu syksyltä, mutta näyttää kesältä.Tekee mieli pulahtaa mereen ja syödä aamiaista ulkona, mutta pukeudun silti nahkatakkiin ja farkkuihin (ei kesälook sitten ollenkaan).

Syömme jäätelöt Kaivarissa, mutta kaipaamme oikeastaan jo rutiineja ja tiistai-iltaista joogatuntia. Ei sitä koko elokuuta voi Mattolaiturilla viettää, toteamme sisareni kanssa. Ja heti kotiin saavuttuamme tulee sellainen olo, että pitäisikö lähteä öiselle kesäseikkailulle, kenties kauden viimeiselle…

__

Photos: Betina du Toit for Harper’s Bazaar UK with Estella Boersma