Bienvenue 2018

On kuulkaas todella pirskahteleva olo. Vuoden vaihtuminen tuntuu aina jotenkin erityiseltä. Tänä vuonna se vaihtui lentokoneessa. En tosin muista tarkkaa hetkeä. Yhdessä vaiheessa katsoin kelloa ja tajusin, että vuosi on vaihtunut, nyt on 2018. Tammikuu. Uuden vuoden ensimmäinen päivä. 

Kaksituhattakahdeksantoista. Ajatella. Viimeisen kahden päivän aikana olen muuttanut uuteen asuntoon (hello, ikkunasta kurkistavat ihanat palmut), viettänyt kaksi tuntia kirjastossa egyptologian parissa, katsonut puolet Mohammad Hamzein elokuvasta Azar (2017), juonut pannukaupalla TeaHouse of Wehmaisin milky oolong -teetä (Suomen paras teekauppa sijaitsee muuten Juvalla) ja syönyt lounaaksi Fazerin sinistä, sillä uuden asuntoni jääkaappi on ammottanut tyhjyyttään kahden päivän ajan. 

Eilen istuskelin La Cigale -hotellin kahvilassa syöden samoja libanonilaisia herkkuja (olihan sitä tyhjyyttä jonnekin paettava) kuin viime vuonna, samoissa kuteissa saman rakkaan ystäväni kanssa, mutta olo oli täysin erilainen. Tästä tulee niin hyvä vuosi, frendini kikatti. No niin tulee, hymyilin takaisin. Ja nyt, vuoden toisena päivänä fiilikset ovat samat. Kenties se on maailman ihanin milky oolong -teeni, kenties se on aurinko ja tämä leppoisa aavikkotuuli, kenties jokin muu, mutta ihan joka solussa kihelmöi. 

—

<33 Hi 2018 <33