Juuri nyt kiinnostaa (hello May!!!)

Ensimmäinen kevätpäivä takana, jee, ja iso huokaus. Lupaus kesästä on nyt sitten ihan oikeasti olemassa. Pietari, tietysti, on näinä päivinä suorastaan tyrmäävä, mitäs muutakaan. 

Kenties nyt voimme virallisesti julistaa paljaat nilkat ja trenssit taas ajankohtaisiksi. Olen varovaisen optiministinen, että voin luopua nyt vihdoin kahden takin (kevytuntuvan + villakangastakin) yhdistelmästä ja kenties jopa vaihtaa pelkkään trenssiin tai nahkatakkiin. 

Aamuisin ja iltaisin yöpöydälläni on palanut Kerzon Dame de Myrrhe -kynttilä, mutta se on kenties aavistuksen liian tumma tähän vuodenaikaan ja tunnelmiin (sanoo ihminen, joka poltteli samaa kynttilää myös Dohan +30 asteessa. Mutta, mutta, eurooppalainen kevät on vain yksinkertaisesti eri juttu. Se vaatii jotain paljon kevyempää ja flirttailempaa tuoksua parikseen). 

Oopperoiden sijasta mielenkiintoni on vedessä ja sitä Pietarissa on ruhtinaallisesti. Ei ole otollisempaa aikaa kanavakuljeskelulle kuin nämä kaksi seuraavaa kuukautta. Pietarista puhutaan usein pohjoisen Venetsiana, mutta mielestäni kaupunki on pikemminkin Amsterdam. Amsterdam myös innoitti Pietari Suurta rakennuttamaan kaikki nämä suurenmoiset kanavat. 

Kevätsää on otollinen myös retkille Pietarhoviin ja Tsarskoje Seloon. Haluaisin myös ihan hirveästi tehdä retken Ilja Repinin atelier-museoon Penatyyn, joka sijaitsee Kuokkalassa, eli nykyisessä Repinossa. Viipurin olisi kiva mennä uudestaan myös. Kunpa vaan olisi aikaa kaikkeen ja kaikkialle.

Epävirallisia terassikauden avajaisia taidettiin viettää eilen, mutta minä tosin valitsin nukkumisen ja gradun kylmän rieslingin sijaan. Toivottavasti tähän tulee muutos tällä viikolla, sillä eihän ihminen voi nyt niin kiireinen olla, ettei ennätä kevään ensimmäiselle ulkoviinille. 

—

Finally spring…or so we hope.