Oopperasta (part une)
Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa oopperasta, rakkaasta harrastuksestani, maailman parhaasta taidemuodosta (sanon tämän puoliksi vitsaillen taidehistorioitsijana ja museologina – kenties ooppera on itselleni niin erityinen taidemuoto, koska en työskentele sen parissa.), joka on vain yksinkertaisesti hyvää hupia ja sydäntä värisyttäviä tunteita.
Miksi mennä oopperaan?
On lukuisia syitä mennä oopperaan (tai olla menemättä, kuten eräs oopperaa inhoava ystäväni tässä nyt lakonisesti toteaisi), jotka voitaisiin eritellä esimerkiksi kulttuurillishistoriallisiin, henkilökohtaisiin ja sosiologisiin syihin, mutta listaan tässä nyt itselleni merkittävimmät syyt. Ensiksi, musiikki – ah se musiikki. Voi ihastella seka orkesterin taituruutta sekä solisteja ja kuoroa. Ooppera on myös verrattain monipuolista. Voi keskittyä edellä mainittuun musiikkiin, tai juoneen, lavastukseen ja valaistukseen, pukuihin tai mahdollisiin tanssikoreografioihin. Orkesteria johtaa yleensä charmantti tai ainakin mielenkiintoinen kapellimestari (omasta mielestäni kaikki maestro di cappellat ovat vähintäänkin mielenkiintoisia – osa myös todella komeita – joskin valitettavasti valtaosa miehiä), jonka työtä on mielenkiintoista seurata. Ah, ja sitten ovat tunteet. Tunteista ja niiden ilmaisusta ovat suuret oopperat tehty. Ooppera voi myös auttaa katsojaa käsittelemään tunteitaan. Itse istuin Metissä sydänsuruissani, kun taas Pietarissa ooppera auttoi yksinäisyyteen. Ja sitten, viimeiseksi, parhaimmillaan oopperaesitys nostaa meidät arjen yläpuolelle. Joskus vastaan voi tulla esitys, joka koskettaa sielua. Silloin tuntee vain valtavaa kiitollisuutta, että on olemassa ja voi kuulla ja nähdä jotakin näin lumoavaa ja mykistävää. Itselleni tällaisia esityksiä ovat olleet Shostakovichin Lady Macbeth of Mtsensk Mariinskissa, Musorgskin Boris Godunov Savonlinnan Oopperajuhlilla ja lukuisat La Traviatan esitykset. (Minulla on jättimäinen soft spot ko. oopperalle ja kyynelehdin vuolaasti joka kerta).
Missä mennä oopperaan?
Oopperaan voi mennä Helsingissä, kuten myös lukuisissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Vaikuttava ensikosketus oopperaan voi tulla esimerkiksi Milanon La Scalassa, Lontoon Royal Opera Housessa, Metropolitan Operassa New Yorkissa, Wiener Staatsoperissa, Opéra national de Parisissa tai Venäjän Mariinskissa tai Bolshoissa.
Toinen vaihtoehto on mennä oopperafestareille. Suomessa meillä on Savonlinnan Oopperajuhlat, maailmalla esimerkiksi Glyndebourne, Salzburg Festival ja Münchenin oopperafestivaalit.
Kuinka aloittaa oopperaharrastus?
Jaan tämän kysymyksen kahteen osaan. Ensiksi, mitä mennä katsomaan, ja toisekseen, kuinka ”olla” oopperassa, eli esimerkiksi mihin asioihin voi kiinnittää huomiota tai seurata.
Mielestäni oikeastaan melkein mikä tahansa ooppera sopii hyvin ensikertalaiselle. Kenties jotkut varhaisoopperateokset tai barokkioopperat ovat hankalampia tai ei-niin-mukaansatempaavia. Tosin esimerkiksi Glyndebourne esitti Cavallin Hipermestran (1658) ja produktio vaikutta aika mielenkiintoiselta ja ehdottomasti ajatuksia herättävältä – eli poikkeuksiakin tähän sääntöön varmasti löytyy.
Mainioita oopperoita ensikertaiselle ovat Bizet’n Carmen, Verdin Traviata, Aida ja Macbeth; Puccinin La Bohème, Tosca ja Turandot, Dvorákin Rusalka, Tšaikovskin Jevgeni Onegin. Mielestäni myös Wagnerin tuotanto, erityisesti Nibelungin sormuksen tetralogia on erinomainen tapa aloittaa oopperaharrastus. Ja sitten on tietysti Mozart. Kenties aikamonen, itseni mukaan lukien, ensikosketus oopperaan on ollut Taikahuilu. En välttämättä itse valitsisi ko. teosta varttuneemmalle ihmiselle ensiteokseksi, mutta Mozartin Idomeneo, Così fan Tutte ja Figaron häät ovat mainioita.
Näissä kaikissa listaamissani oopperoissa on joko tuttuja melodioita ja aarioita, mahtipontinen, sielua värisyttävä voima tai voimakas tunteiden palo. Tai kaikkea kolmea.
Ei ole yhtä ”oikeaa” tapaa seurata oopperaesitystä. Voi keskittyä musiikkiin ja esityssuorituksiin, voi pohtia tarinaa ja sen merkitystä ja sanomaa nykyajan kuulijalle, voi keskittyä produktion analysointiin, erityisesti jos kyseessä on modernisaatio tai uudelleen tulkinta, voi katsella lavastusta, puvustusta ja valaistusta…vaihtoehtoja on runsaasti. Tai sitten voi vaan olla ja kuunnella. Tunnustella omia tunteitaan, mutta pyrkiä olemaan ajattelematta liikaa.
+ Miten pukeutua oopperaan?
Ei ole olemassa mitään universaalia oopperapukeutumiskoodia. Glyndebournessa näkyy iltapukuja ja smokkeja, mutta myös rennommpia asuja, kuten cocktailpukuja, Metissä bongasin yleensä vähintään yhden smokkiin pukeutuneen miehen, mutta myös farkkuihin sonnustautuneita turisteja. Sama pätee oikeastaan myös muihin oopperataloihin, esimerkiksi Mariinskiin. Arki-iltoina ihmiset menevät oopperaan usein suoraan töistä, joten asu on sen mukainen. Itsekin usein New Yorkissa ja Pietarissa ollessani porhalsin esitykseen suoraan töistä, asuni usein aika smart casual, joko mekko, hame tai suorat housut. Savonlinnan Oopperajuhlilla sen sijaan pukeudun hyvinkin juhlavasti (ehdoton suosikkiasuni on Muotikuun pitkä tyllihame!), mutta suuri osa yleisöstä pukeutuu aika rennosti. Viime vuosina olen huomannut erityisesti shortsitrendin miesten keskuudessa. Toivottavasti kyseessä on vain ohimenevä muotioikku.
Savonlinnassa tärkeintä on kuitenkin pukeutua sään mukaan. Kylminä kesinä linnassa voi olla todella kylmä, joten viltit ovat tarpeen. Monet välttävät korkekenkiä mukulakivien ja epätasaisten kulkuväylien takia, mutta mielestäni korkkareilla pärjää kyllä ihan hyvin. Tämä on silti huomionarvoinen asia, erityisesti jos suunnittelee piikkikorkoisten kenkien laittamista.
Opera. Nothing else matters.