Sri Lanka road trip

Kesälomamatkani Colombo-Dambulla-Anuradhapura-Trincomalee-Pasikuda-Polonnaruwa-Dambulla-Colombo oli oikein onnistunut, vaikka autolla ajaminen aluksi vähän jännitti (tai siis, minua, ajokortitonta, mietitytti poikaystävän jaksaminen ja teiden kunto. Suhteen ajokortillinen osapuoli vaikutti silminnähden innostuneelta.) Palatkaamme ajamiseen tuota pikaa. Ensiksi haluaisin toistaa vielä matkan tärkeimmän oivalluksen: Sri Lanka on todella viehättävä maa (tai no, ei kyseessä ole mikään suurenmoinen oivallus. Kyllähän sitä osasi odottaa maan olevan todella ihana.) 

Autolla ajaminen ei ollut sen kummempaa (tosin todettakoon, että kuskini on tottunut ajamaan Beirutissa ja Dohassa, joten srilankalaiseen tiekulttuuriin sopeutuminen ei vienyt kauan.) Jos joku suunnittelee road tripiä Sri Lankassa ilman paikallista kuljettajaa, suosittelen mahdollisimman ison auton vuokraamista. Meillä oli maasturi ja sillä oli kiva körötellä (eli isommalla autolla kuorma-autojen ja bussien kohtaaminen ei tuntunut ihan niin pelottavalta.)

Parhaiten koko matkasta jäi mieleen luonto. Mielestäni se oli häkellyttävän upea, erityisesti Dambullan lähistöllä. (On tietty hyvä muistaa, että mä tulin sinne aavikolta, keskeltä masentavaa maisemaa. Siinä mielenlaadussa varmasti kaikenlainen vihreä vaikutti paratiisilta.)

Matkasuunnitelmamme oli ehkä vähän liian kunnianhimoinen, sillä halusimme kokea sekä viidakkoeloa ja rantaelämää. Ahneudessa oli puolensa, sillä näimme totisesti paljon. Toisaalta, jos ajaminen olisi tuntunut kauhealta pakkopullalta, olisi meidän tullut radikaalisti muuttaa suunnitelmia. 

Dambulla oli matkan kaupungeista ehdottomasti ihanin. Ensiksikin, molemmat hotellivalinnat olivat todella onnistuneet. Matkan alkupuolella yövyimme Kalundewa Retreatissa (ei ole kyllin superlatiiveja tälle paikalle) ja matkan lopussa Heritance Kandalamassa. Jälkimmäinen on Geoffrey Bawa 90-luvulla suunnittelema arkkitehtoninen nähtävyys, josta on henkeäsalpaavan upea näköala Sigiriya-vuorelle. Koko rakennus on muutenkin aika kreisi ja se muovautuu osaksi viidakkomaisemaa.

Molemmat Anuradhapura ja Polonnaruwa kiinnostivat kulttuurishistoriallisesti, emmekä osanneet valita niiden väliltä, joten vierailimme molemmissa. Polonnaruwan muinainen kaupunki on uskomaton ja siellä on todella paljon nähtävää. Anuradhapuran pyhä kaupunki on myös upea. 

Kaksi rantakohdettamme, ensimmäinen lähellä Trincomaleeta, Jungle Beach, ja toinen, Pasikudassa sijaitseva Uga Bay olivat ihan ookoo. Puitteissa ei ollut mitään valitettavaa, sellaista rentoa ja siistiä resortmeininkia. Ensimmäisen paikan bungalow oli vain pari askelta merenrannalta ja se oli tietysti tosi helppoa ja rentouttavaa. Päivät kuluivat meressä ja rannalla, illat viinilasillisen ja huonepalvelun kanssa kuistilla. Silti Dambullaan verrattuna koin nämä rantahotellit sieluttomiksi ja lopulta tylsistyin pelkkään rantaelämään. 

Hetkellisestä tylsistymisestäni huolimatta matkaa reunusti valtava seesteisyys. Vaikka liikuimme paljon paikasta toiseen ja olimme menossa vähän missäkin, loma oli silti jotenkin todella tyyni (lukuunottamatta päivää, jolloin täytin 26. Uhhhh. No, kiukutteleminen ei omalla kohdallani todellakaan nähtävästi katso ikää.) Ja koska en itse ole millään tavalla tyyni tai rauhallinen ihminen, uskon rauhallisuuteni olleen pitkälti Sri Lankan ja sen upeiden asukkaiden vaikutusta. 

Sri Lanka <333