Intohimomme eivät ole satunnaisia (ja muita oivalluksia hyvästä elämästä)
Yksi tärkeimmistä ohjenuoristani tässä elämässä on hyvin yksinkertainen: Enemmän sitä, mikä kiinnosti lapsena.
Koen vahvasti, että lapsuuden kiinnostuksen kohteeni ovat pitkälti tämän päivän intohimon kohteitani.
Lapsena minua kiinnostivat eniten leikkiminen ja kartta- ja historiankirjat. Leikin ajattelen edustavan luovuutta ja kartta- ja historiakirjojen uuden oppimista ja tietoa. Lapsena minua kiinnosti oikeastaan kaikki. Luin koko ajan, sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Nykyään tilanne on oikeastaan sama. Olen onnellisimmillani, kun minulla on aikaa oppia jotakin uutta, oli se sitten lehtien, kirjojen tai näyttelytekstien lukemista tai keskustelua.
Mutta kuinka tuoda lapsuuden kiinnostuksen kohteita enemmän arkeen apurahahakemusten, artikkelien, joogatuntien ja tiskien keskelle?
Välillä se tuntuu kieltämättä hankalalta. Kuinka olla lapsenomaisen kiinnostunut ja innostunut ja pitää yllä eloisaa virettä, vaikka arki tuntuu välillä niin värittömältä ja tylsältä? Mutta toisaalta, kun sisäisen lapsensa onnistuu *herättämään* (anteeksi tästä omaan korvaani ainakin hieman kyseenalaisesta ilmaisusta), ollaan ainakin itseni kohdalla hyvän elämän ytimessä.
Mitä enemmän ajattelen hyvää elämää, sitä varmemmaksi tulen siitä, että konsepti omalla kohdallani liittyy ennen kaikkea jokapäiväisiin toimiini ja arkeeni: kuinka suojellen omaa energiaani ja toisaalta, kuinka tuon pirskahtelevaa iloa ja intoa päiviini?
Hyvästä elämästä puhuessamme olemme hyvin henkilökohtaisten kysymysten äärellä: mikä on sinulle tärkeää? Mitkä ovat sinun arvosi? Kuinka ne heijastuvat arjessasi?
Omalla listallani ovat leikin, luovuuden ja uuden oppimisen lisäksi ainakin taide, pitkät illalliset, rakkaus, lempeys ja rauhallisuus. Kun olo on all around innostunut ja inspiroitunut, tiedän olevani oikealla polulla.
Lue myös:
Hyvästä elämästä (eli kirjoista ja rakkaudesta)