Univormupukeutumisesta (tai: oman elämäni Karl Lagerfeld)
Mikä yhdistää Obamaa, Karl Lagerfeldia, Stalinia ja Steve Jobsia? Univormupukeutuminen tietty! Me kaikki tiedämme Jobsin ja Obaman syyt univormuihinsa – turhien päätösten minimointi, sillä olemme kuulleet lukuisia kertoja, että menestyneet ihmiset pukeutuvat samoihin juttuihin joka päivä ollakseen tuotteliaampia.
No, omat päivittäiset päätökseni kalpenevat Obaman tai Zuckerbergin rinnalla, mutta silti nojaan arjessani pitkälti univormuajatteluun. Yksinkertaisesti siksi, että se on niin vaivatonta.
En nimittäin jaksa ajatella kauheasti enää vaatteita (leikkiminen on tietysti asia erikseen. Ehkä kerran kuukaudessa tyhjennän koko vaatekaapin sisällön sängylleni ja sovitan kaikki vaatteet läpi inspiroituakseni miettien uusia kokonaisuuksia. Tapa muistuttaa 10-vuotiasta itseäni, jonka lempiaktiviteetti koko maailmassa oli käydä tätini vaatekaappi läpi ja ihailla liehuvia puseroita, upeita korkokenkiä ja uskomattomia iltapukuja), vaan keskitän energiani ennemmin muihin asioihin kuten lukemiseen, ranskan kertaukseen ja joogaan.
Löysin univormupukeutumisen vahingossa. Olin pari vuotta sitten työpaikassa, jossa oli todella tiukka (ja vanhanaikainen) pukukoodi. Vaatetuksellisesti elämäni yksinkertaisin aika koostui tummasta jakkupuvusta tai mekosta ja jakusta, jalassa aina maltilliset korot. Totta kai silloin tällöin ikävöin minihameita, mutta niille oli hyvin aikaa viikonloppuisin. Tiukan pukukoodin takia en oikeastaan koskaan kriiseillyt asuistani, koska vaihtoehdot olivat niin vähäiset. Vaihdoin sieltä huomattavasti liberaalimpaan työympäristöön ja päätin kehittää itselleni ”signature lookin” helpottaakseni aamukiirettä. Toisekseen, tuntui hyvältä, että energia meni suoraan töihin eikä mekkopohdintoihin.
Univormuajattelu ei tietenkään automaattisesti tarkoita automaattisesti tylsää. Se vain yksinkertaisesti helpottaa asupohdintoja. Tällä hetkellä minulla on muutama ns. asukaava, joita sovellan arjessani. Itse asiassa, uskoisin, että noin 95% asuistani noudattaa jotakin näistä:
Kaava numero yksi koostuu minihameesta, mustista läpikuultavista sukkahousuista ja neuleesta.
Kaava numero kaksi on polven alle yltävä mekko, samat sukkikset, ja neule tai bleiseri.
Kaava numero kolme on kellohame ja tiukahko yläosa.
Kaavani ovat tietysti aika kaukana puhtaasta univormusta – eli prikulleen samat kuteet joka päivä. En ole siellä vielä, mutta kenties joku päivä vaatekaappini saattaa hyvinkin koostua samasta vaatteesta – eri kappaleina tietenkin. Univormuajattelussa vaatekaappi ei koostu luonnollisestikaan esimerkiksi vain yksistä farkuista, vaan ideana on se, että niitä samoja farkkuja on tarpeen vaativa määrä, esimerkiksi kolmet. Uskoisin, että Obamallakin on samoja pukuja vaikka kuinka monta kappaletta.
Minullakin on vaikka kuinka monta minihametta, mustaa mekkoa ja neuletta. Kaavojeni ydinajatus on se, että tunnen oloni hyväksi. Noissa kolmessa siluetti miellyttää silmääni, minusta tuntuu hyvältä ja olo on vapaa. Vapaa esimerkiksi keskittymään töihin, lukemiseen tai kasvien hoitoon.
—
A Uniform Way of Life by Emma Summerton Vogue Japan