Kuinka selviytyä muutosta ulkomaille?
Ulkomaille muuttaminen on usein melko pitkä ja uuvuttava prosessi. Ja samalla fiilis on suorastaan hykertelevä. Millaisia asioita kannattaa ottaa huomioon ennen muuttoa ja muuton jälkeen?
Ensimmäisenä täytyy tietysti järjestellä kaikki Suomesta käsin hoidettavat asiat eli viisumi/työlupa/muuttoilmoitukset/asunto ym. Tässä prosessissa auttaa yleensä työnantaja tai yliopisto, mutta ei tietenkään kaikessa vaan yleensä lähinnä viisumissa ja muissa maahanmuuttoa koskevissa asioissa. Itselläni on kokemusta Yhdysvaltojen, Qatarin ja Venäjän viisumi- ja työlupa-asioista ja kaikki prosessit olivat melko yksinkertaisia, koska joku muu hoiti suurimman osan paperitöistä ja minä vain täytin lomakkeet (joissa tosin kestää aikaa) ja kävin suurlähetystöissä. Todettakoon myös, että Qatarissa maahanmuuttoprosessi alkaa tosin kunnolla vasta maan sisällä, jolloin käydään terveystarkastuksissa ja antamassa sormenjäljet.
Netti on hyödyllinen tietolähde, mutta ei ole ihmislähteen voittanutta. Siis tyyppiä, keneltä voit kysyä kimuranteimmista jutuista. Esimerkiksi mitä tuoda qatarilaiseen kotiin tuliaisiksi tai mistä voi ostaa ilmapalloja tai kuka on kaupungin paras hammaslääkäri.
Jotta arki alkaa sujumaan, on hyvä kehittää omat rutiinit ja samalla etsiä omat luottopaikat. Ruokakauppa? Pesula? (Hyvän pesulan löytäminen lienee enemmän New York -ongelma kuin eurooppalainen pulma.) Joogastudio? Uber vai Lift? Naapuruston paras kauralatte?
Opiskele kieltä voimavarojesi mukaan. On maita, jossa englannilla pärjää hyvin, mutta on myös maita, joissa se on huomattavasti hankalampaa. (Mä asuin Alankomaissa melkein kolme vuotta, enkä puhu oikeastaan yhtään hollantia. Not cool! Siksi tsemppasin italian, venäjän ja arabian kanssa. Ja tottahan se on, että mitään maata tai kulttuuria ei voi ymmärtää hirveän hyvin ymmärtämättä siellä puhuttua kieltä tai kieliä.) Kannattaa myös huomioida, että yleensä paikalliset kohtelee (ja suhtautuu) suhun eri tavalla, kun yrität edes vähän. (Puhumattakaan siitä, että mielestäni on jopa vähän imperialistista ja todella ignoranttia muuttaa johonkin, eikä vaivautua opiskelemaan maan kieltä ollenkaan. Just niin kuin minä Hollannissa!)
Ole hellä mielellesi ja vartalollesi. Muuttaminen ulkomailla on jännittävää, mielenkiintoista, vaikeaa ja kulttuurishokki voi aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Myös kropan on sopeuduttava uuteen ilmastoon ja muihin olosuhteisiin kuten suihkuveteen (aihe josta varmasti jokaisella ulkosuomalaisella on paljon sanottavaa ikkunoiden lasituksen lisäksi). Dohassa ensimmäisten neljän kuukauden aikana minulta lähti järkyttävä määrä hiuksia. New Yorkissa taas tuli järkyttäviä iho-ongelmia.
Parasta muutoissa on tietysti se, että voi löytää tai kehittää uusia puolia itsestään. Tai voi jopa osittain keksiä itsensä uudelleen. Avoin mieli on siis ensisijaisen tärkeää.
Paikallisten tarkkailu helpottaa sopeutumista. Italiassa noudatin naapurustoni rouvien esimerkkiä ja pukeuduin toppatakkiin vielä toukokuussa.
Sen lisäksi että sopeutuu kansalliseen kulttuuriin, on myös omaksuttava työ- tai opiskelumaailmassa vallitsevat tavat ja käytännöt, sekä mahdollinen kaupunkikulttuuri. Auta armias jos olet muuttanyt New Yorkiin ja laahustat töihin pitkiin Fifth Avenueta tai astut metroon ennen kuin pysäkillä poisjäävät ovat astuneet ulos. Again, seuraa ympärilläsi olevia ihmisiä tai kysy paikallisilta tuttaviltasi, mikäli jokin askarruttaa.
Vaikka toisten expatien kanssa ystävystyminen on usein helpointa, kannattaa pyrkiä hankkimaan myös paikallisia ystäviä. (Koska expat-piirit ovat usein same sh*t, different country – kaikella rakkaudella.)
Jos taas kaipaa suomalaisia kamuja, niin kannattaa kurkistaa esimerkiksi Facebookiin, jossa on paljon ulkosuomalaisten ryhmiä. Näissä ryhmissä järjestetään usein kivoja juttuja kuten vappupiknikeitä tai juhannusjuhlia. Ja mitä luksusta onkaan puhua suomea maailman toisella puolella! Salakielien ykkönen!
Ulkomaille muuttavan tärkein mantra: Kaikki järjestyy. Tiukkojen paikkojen tullen hoe sitä itsellesi koko ajan. Kyllä kaikki lopulta järjestyy. Vaikka alussa kirjoitin, että omalla kohdallani viisumi- ja muut paperityöt ovat sujuneet ilman sen suurempia ongelmia, on minultakin hukkunut sähköpostiin yksi hirveän tärkeä paperi, olen ollut ongelmissa maiden rajoilla ja kerran liskot valtasivat asuntoni Dohassa. (No ei niitä liskoja nyt ihan miljoonaa ollut, mutta aika avuton olo minulla oli.) Ja kaikesta olen selviytynyt.
Expat-porukoissa valittaminen on yleistä ja on tietysti täysin ok huomata kaikenlaisia epäkohtia. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana missä ja miten valittaa. Suurin osa meistä (=suomalaisista maahanmuuttajista) on kuitenkin vapaaehtoisesti muuttanut toiseen maahan. Jos se on todella niin kamalaa, kenties kannattaa tehdä asialle jotain.
Hyväksy, ettei kaikkeen välttämättä koskaan totu. Jos olen liikkeellä miesseurueessa tai miehen kanssa Qatarissa, asiakaspalvelutilanteissa usein minulle ei puhuta ollenkaan, vaan asiat hoidetaan seurueen miehen/miesten kanssa. (Sivuhuomautuksena sanottakoon heille, jotka tätä eivät tiedä, että suurin osa asiakaspalvelijoista Qatarissa on ei-qatarilaisia.) Tiedän että näin toimitaan yleensä kunnioituksesta minua kohtaan, mutta se silti aina yllättää. (Ja vähän naurattaa myös.)
__
Mitä tästä listasta unohtui?