Francesca Woodman

Viime viikolla muistelin, mitä erinomaisia näyttelyitä olen nähnyt Helsingissä – kai kyse oli eräänlaisesta vastalauseesta Amos Rex -hypetykselle. (Upea museo, kohtalainen näyttely on oma, epäsuosittu mielipiteeni).

Mieleeni tuli heti Valokuvataiteen museossa vuonna 2017 näkemäni ja Tukholman Modernan tuottama Enkelinä olemisesta -näyttely, joka käsitteli Francesca Woodmanin töitä. 

Woodman syntyi taiteilijaperheeseen vuonna 1958. Hän otti ensimmäiset omakuvansa 13-vuotiaana ja opiskeli myöhemmin valokuvausta Italiassa ja Yhdysvalloissa ennen asettumista New Yorkiin vuonna 1979. New York -vuosina syntyi satoja kuvia. Tyypillistä Woodmania on hänen oman, alastoman vartalonsa ikuistaminen sumennettuna tai piilotettuna. Valitettavasti Woodman kärsi masennuksesta ja tammikuussa 1981 hän surmasi itsensä ollessaan vain 22-vuotias.

Woodmanin työt ovat herkkiä, melkein kuin hienotekoisia lasiminiatyyreja. Herkkyys syntyy pitkälti teosten koosta; suurin osa niistä on todella pieniä, mutta myös epäselvistä figuureista ja peitetyn ja peittämättömän vartalon kontrastista. 

Woodmanista tuli todella kuuluisa vasta kuolemansa jälkeen. Väistämättä sitä miettii, miten Woodmanin taide olisi kehittynyt, vaikka taiteilijan vaikutus taidekenttään on ollut valtava. 

—

Space², Providence, Rhode Island, 1975-1978 (1975-8)

Untitled (1975-80)

From Angel Series, Roma, September 1977 (1977).