Kuinka tuoda elämään lisää taikaa?
Tiedättekö sen pirskahtelevan onnentunteen, sellaisen vatsanpohjaa kutkuttavan zazazuun? Nimitän tätä tunnetta yksinkertaisesti taiaksi. Se tuo elämään hyvänlaatuista jännitystä, pontevaa energiaa ja lumousta. Valitettavasti tosin usein tuntuu siltä, että taianomainen fiilis katoaa helposti arjen kiireisiin, vaikka toisaalta se on nimenomaan rutiinit ja arki, joissa sen tunteminen on itselleni helpointa. Siksi vaalin ja kunnioitan tätä tunnetta tietoisilla valinnoillani ja pyrin lisäämään sitä esimerkiksi näin:
Kesäisin kietoudun silkkiaamutakkiin, talvisin kashmirvillaiseen. Molemmat tuovat lämpöä ja eleganssia aamuihini, turvaa sekä sielulle että ruumiille.
Aamuisin kuuntelen musiikkia (mieluiten mahdollisimman dramaattista) ja poltan kynttilöitä. Lempiaamusoittolistallani on mm. Mozartin Don Gionvanni -oopperan alkusoitto, Verdin Macbethin noitien Che faceste? Dite sui!, Mendelssohnin Häämarssi, Taikahuilun alkusoitto ja Orffin Carmina Burana -oopperan O fortuna.
Juhlistan arkea ja merkittäviä hetkiä samppanjalla tai pommacilla (samppajalasista, bien sûr).
Luen Town & Country -lehteä. Tatler toimii myös, mutta suosikkini on T&C, jonka maailma on jotenkin niin sympaattisen kaukana omasta arjestani.
Aina kun minulla on tylsää, leikin haastatteluleikkiä. Eli haastattelen itseäni, joko hiljaa pääni sisällä tai ihan ääneen. Viime päivinä olen kommentoinut uutisille Brexit-sopimusta, keskustelut suhteestani taidekokoelmaani, kertonut tarinoita lempivaatteiteni takaa ja ollut kokkiohjelmassa. Usein teen tätä myös eri kielillä – erinomaista kielitreenausta, suosittelen.
Teen päätöksiä lorujen avulla. Toissapäivänä en osannut valita, kumpaa jugurttia ostan, joten lausuin lapsena opitun lorun: Entten tentten teelikamentten, hissun kissun vaapula vissun…ja kas pulma ratkesi.
Yritän muistaa, että jokaikisenä päivänä voi tapahtua jotakin ekstraihanaa ja kreisiä. Välillä tämä on helpompi sisäistää, toisinaan hankalampi, usein se myös unohtuu. Mutta totta se on…
Lähetän (omasta mielestäni) söpöjä emojikokonaisuuksia perheryhmään ja poikkikselle. Välillä käytän niiden suunnitteluun kyllä aivan liikaa aikaa…
Säästän kutkuttavimman kirjan viimeiseksi aina iltaisin. Yleensä minulla on kolmesta viiteen teosta, joita luen samanaikaisesti. Mikäli luen samana iltana useampaa kirjaa, säästän huumaavimman viimeiseksi.
Haaveilen (paljon ja koko ajan). Tällä hetkellä haaveilen mm. elämästä Beirutissa, isfahanilaisesta silkkimatosta ja hiljaisuusretriitistä.
Muistikirjani ovat yleensä kimaltelevia, värikkäitä ja kaiken puolin övereitä.
Pyrin kokemaan taidetta joka päivä. Mieluiten mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monipuolista.
She’s mad, but she’s magic. There’s no lie in her fire. (Bukowski). Taianomaista viikkoa toivottaen…