Poskisuudelmista ja (pakko)halauksista

Ulkomailla asuessani pää on mennyt lukuisia kertoja pyörälle erityisesti tervehtimisen suhteen. Milloin pitäisi kätellä? Entä milloin tervehtiä poskisuukoin? Kuinka monta? Kummalta puolelta aloitan? 

Nyt vuosien jälkeen poskisuutelu ja kättely tuntuvat itsestäni kaikista luonnollisimmilta tavoilta tervehtiä. Haalamista sen sijaan vihaan, paitsi tietysti jos kyseessä on oikeasti läheinen ihminen, esimerkiksi ystävä tai perhetuttu. Suomessa huomaan usein joutuvani pakkohalauksiin puolituttujen kanssa. Tiedättehän, kun ei oikein ole varma kättelisikö tai vain sanoisi hei ilman sen kummempaa kehollista kontaktia vahingossa tuleekin halanneeksi, koska ei halua vaikuttaa tylyltä. 

Pakkohalaukset, non merci, mutta kättelyt ja poskisuudelmat, yes please. Tosin rehellisesti sanoen hyvin harvoin poskisuutelen Suomessa ketään. Sekin voisi tuntua vähän oudolta. Ja, no, pakotetulta tai feikiltä.  

Suhtautumiseni poskisuudelmiin ei ole aina kuitenkaan ollut mutkaton, vaan siinäkin on ollut säätämistä. Itse asiassa vieläkin joskus saatan ajautua hullunkurisiin tilanteisiin. Omissa ympyröissäni ylivoimaisesti suosituin käytäntö on kaksi suukkoa, tai siis kevyttä hipaisua tervehdittävän poskeen, alkaen minun vasemmaltani eli tervehdittävän oikealta puolelta. Näin tervehdin ystäviä ja tuttuja Euroopassa ja Qatarissa, ja joukossa on kaikenlaisia kansalaisuuksia marokkolaisista libanonilaisiin ja itävaltalaisista intialaisiin. Kyseessä ei ole niinkään maakohtainen tapa, vaan ystävä- ja tuttavajoukkojen käyttämä käytöskoodi. 

Poikkeuksia on tietysti runsaasti. Joidenkin hollantilaisten ystävieni kanssa tervehdimme kolmella suukolla, kuten maan tapa on. Qatarissa puolestaan tervehdin paikallisia naispuolisia ystäviäni kolmella suukolla. Ne annetaan tervehdittävän oikealle poskelle. Italiassa ollessani puolestaan vaihdan kaksi suukkoa, mutta aloittaen tervehdittävän vasemmalta poskelta. Voi niitä lukuisia kertoja, kun huulet ovat osuneet väärään kohtaan. Ranskassa olen tottunut antamaan myös kaksi pusua, mutta käsitykseni mukaan tämä voi vaihdella. On olemassa muuten hauska sivusto, Combien de bises?, jossa voi käydä kertomassa, kuinka monta suukkoa antaa missäkin Ranskan maakunnassa. Pariisissa luku on sivuston mukaan yleensä kaksi. Belgia on itselleni kaikista hämmentävin paikka mitä poskisuudelmiin tulee. Osa belgialaisista tuttavistani pitäytyy yhdessä, toiset kahdessa. Kenties kyseessä on vallonit v. flaamit -juttu, en osaa sanoa. 

Kaikista ongelmallisimpia ovat kuitenkin tilanteet, joissa ystävä on vaihtanut asuinpaikkaa ja juurtunut sinne. Esimerkiksi tšekkiläinen ystäväni, joka asuu nykyään Belgiassa, hänen kanssaan me aikojen alussa, siis vuodesta 2008 tervehdimme aina kahdella suukolle. Pari vuotta sitten huomasin, että olemme siirtyneet yhteen suukkoon. Johtuuko se sitten ystäväni brysseliläistymisestä vai siirtymisestä järkevämpään ajankäyttöön, mene ja tiedä. Samassa sarjassa ovat myös ne muutavat ystävät, joiden pusumieltymykset riippuvat siitä, missä fyysisesti ollaan. Siinä missä milanolainen ystäväni aloittaa tervehtimisen vasemmalta poskelta kotikaupungissaan, Berliinissä hän suukottaa ensiksi oikeaa poskea. Uhhhhhh. 

— 

Andreas Ortner for Elle Czech 11/18