Elämäni kirjat
Elämäni kirjat eivät välttämättä ole lempikirjojani, vaan kirjoja joilla on ollut keskivertoa suurempi merkitys elämässäni. Ne ovat kirjoja, joita luen yhä uudestaan, mutta myös kirjoja, jotka vielä odottavat toista lukukertaa. Ne ovat kirjoja, joiden lukemista en ole malttanut lopettaa, mutta ne ovat myös kirjoja, joita on ollut hankala, miltei mahdoton lukea loppuun. Ne ovat kirjoja, joita olen lukenut sydän murtuneena, mutta ne ovat myös kirjoja, joita olen lukenut riippumatossa rakkaalleeni. Ne ovat kirjoja, jotka olen löytänyt lapsena, mutta ne ovat myös kirjoja, jotka ovat ilmestyneet elämääni vasta viime vuosien aikana.
No niin, aloitetaan.
Tolstoin Anna Karenina, koska kesät isovanhempien kanssa maalla. Kirja, jonka olen lukenut joka kesä 16-vuotiaasta lähtien; kirja, jonka kykenen lukemaan vuodesta toiseen tylsistymättä ja jota varmaankin luen koko elämäni. Kirja, johon olen niin kiintynyt, etten oikeastaan edes kykene väkevään tai tarkkasilmäiseen analyysiin.
Elif Shafakin Rakkauden aikakirja, koska tuhatkaksisataaluku. Ja koska äänettömät nyökkäilyt ja lukemattomat ahaa, juu, juuri niin.
Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Mietin pitkään, että miksi oikeastaan…koska tästäkin kaikki oikeastaan alkoi, koska Pietari, koska kaikki se oli niin kaukana nuoren lukiolaisen sielunmaisemasta.
Díazin This Is How You Lose Her, koska rakkaus. Ja koska meille kaikille ei suoda onnellisia loppuja. Kirja, jota myös luen vuodesta toiseen uudestaan, vaikken oikeastaan pidä teoksesta erityisemmin, sillä onhan se aika epämiellyttävä. Ja koska juuri siksi rakastan sitä.
Eeva-Liisa Mannerin Poltettu oranssi. Luin näytelmän ensimmäisen kerran lukiossa. Silloin jokin nytkähti, eli siksi.
Margaret Mitchellin Tuulen viemää, koska tästä oikeastaan kaikki alkoi silloin 13-vuotiaana.
Italo Calvinon The Baron in the Trees, koska kirja oli koskettava lahja ja sen omistuskirjoitus miltei yhtä lumoava kuin itse teos.
Kahlil Gibranin Särkyneet siivet, Vaeltaja ja Profeetta, eli kauneimmat koskaan lukemani kirjat.
Robert McLiam Wilsonin Eureka Street, koska ”kaikki tarinat ovat rakkaustarinoita”.
Waltarin Fine van Brooklyn, koska herttainen nuori rakkaus suurine tunteineen. Ja koska Ranska.
Tšingiz Aitmatovin Balladi ensimmäisestä opettajasta, eli oivallinen kirja elämästä.
Adania Shiblin We Are All Equally Far from Love, koska se on haastava, paikoin jopa vastenmielinen teos, mutta kaikessa kompleksisuudessaan valloittava kuvaus ihmisyydestä. Ja koska kieli ja ”– she ventured to talk to him about the Phoenicians. And he responded by talking about the Assyrians.”
—