Ridin’

Monday vibes.

—

Maanantai. Puuduttavan pitkä päivä toimistossa. (Työni on 99% todella jees, mutta aina välillä on näitä päiviä.)

Haaveissani olisin viettänyt tämän maanantain dromedaarisafarilla jossain päin Saharaa. 

Tai oikeastaan mieluummin ilman mitään dromedaareja tai muita kamelieläimiä, ihan vain aavikolla.

Saharasta puheen ollen, oli muuten uskomatonta nukkua yksi yö siellä, tähtien alla makuupussissa parhaiden kavereiden ja noin kymmenen muun aavikkoretkeilijän kanssa. (OK, ihan yksi mä mun makuupussissa olin…mutta ne tähdet ja se taika! Ja ne kissat, jotka tutustuivat meidän leiriin keskellä yötä.)

Aavikkoretki on kliseinen Marokko -aktiviteetti, mutta sitäkin unohtumattomampi. Suupielet nousevat vieläkin muistellessani ihastuttavaa intilaispariskuntaa ja heidän Bollywood -soittolistaansa, joka liki puhki kulutettiin minibussimatkallamme Marokon halki.

En myöskään voi olla muistelematta meidän kuskia, joka puhui vain aavistuksen verran ranskaa. Muistele siinä sitten arabian perusteet -kurssilta, että miten sanotaan voisinko millään istua etupenkillä kun on näin kaamea matkapahoinvointi. (Tie Marrakechista Merzougan on hyvin kiemurteleva)

—

Gimme a desert and I’ll be happy.