Alexei Jawlensky (tai: Etsimisestä)

Alexei Jawlensky (1864-1941) oli venäläinen ekspressionisti, joka tunnetaan parhaiten muotokuvistaan ja myöhempien abstraktiteostensa mystisyydestä. Vuonna 1889 Jawlensky muutti Pietariin opiskelemaan Repinin alaisuuteen, mutta jo vuonna 1896 Jawlensky hylkäsi realismin ja muutti Müncheniin, jossa hän tutustui Wassily Kandinskyyn. Jawlensky ja Kandinsky opiskelivat Anton Ažbèn johdolla Saksassa. Jawlensky matkusti usein Ranskaan ja vaikuttui erityisesti Cézannen, Gauguinin, Matissen ja van Goghin töistä. 

Keväällä 2017 New Yorkin Neue Galerie järjesti oivallisen retrospektiivin Jawlenskysta. En ollut aikaisemmin kiinnittänyt sen suurempaa huomiota Jawlenskyyn, mutta näyttely suorastaan mykisti minut. Näyttelyssä oli teoksia vuodesta 1900 vuoteen 1937. Erityisen puhuttelevia ovat mielestäni Jawlenskyn viimeiset työt, Meditation– ja Still-Life –sarjat. 

Jawlensky muutti Saksasta Sveitsiin ensimmäisen maailmansodan sytyttyä. Pikkuriikkisessä studiossaan Jawlensky loi ensimmäiset Variations-työnsä, hän maalasi samaa ikkunasta avautuvaa maisemaa lukuisia kertoja. Jawlenskyn oeuvrea hallitseekin toisto, joka oli Jawlenskylle meditatiivista. 

Sairastuttuaan nivelrikkoon Jawlensky joutui opettelemaan uuden maalaustyylin; molemmat kädet ojennettuna ja pensseli käsien välissä puristettuna. Näinä vuosina syntyivät Jawlenskyn viimeiset työt, ml. Meditations-sarja, joka on mielestäni yksi taidehistorian koskettavimpia. 

Woman’s Head (1911)

Oberstdorf – Mountains (1912)

Byzantine Woman (Bright Lips) (1913)

Murnau (ca. 1910)