Alkuja

Rakastan alkuja, kuten olen jo aikaisemmin useaan otteeseen todennut. Maanantait, sunnuntait (Qatarissa viikko alkaa sunnuntaisin), kuukauden ensimmäiset päivät, lukuvuoden alut, ensimmäinen työpäivä, aamut, auringonnousut, rakastan niitä kaikkia. Siksi vuoden ensimmäinen päivä on itselleni aina niin erityinen. Itse asiassa se on mielestäni usein vuoden paras päivä. Fiilistelen tulevaa, lepään, haaveilen, olen innoissani, keskityn. 

Pidän aluista, koska olen koukuttunut uudelleen syntymiseen, itseni uudelleen keksimiseen, uuteen energiaan. Uudet kuviot, minä mukaan lukien kiinnostavat aina – olenhan sisimmiltäni levoton sielu. Parasta aluissa on se, että ne voivat alkaa milloin vain, huomenna, ylihuomenna tai helmikuun kuudes päivä. Mutta tietysti vuoden ensimmäiseen päivään liittyy vastustamatonta symboliikkaa ainakin omalla kohdallani. 

Vuosi sitten toivoin valoa ja keveyttä uudelle vuodelle. Nyt toivon energiaa, rakkautta ja raikkautta. Toivon että elämä säilyisi yhtä tasapainoisena ja innostavana. Että lakkaisin sanomasta mun pitää ja sanoisin mä haluan ja mä voin. Koska, let’s face it, kaikista ongelmistamme (ja ongelmistani) huolimatta 2019 on erinomainen hetki olla elossa.  

Luonnollisesti tein myös uudenvuodenlupauksia, vaikka ne tuntuvatkin yleisesti olevan passé. En siksi, koska mun pitää, vaan siksi että haluan. Ja koska ne lupauksetkin inspiroivat minua! Listalla on mm. meditointia ja haaveilua – ei ollenkaan tiukkoja tai ahdistavia lupauksia. Ja mitä järkeä onkaan luvata ahdistavia asioita itselleen. 

Anyways, lupauksin tai ilman, kaunista ja antoisaa vuotta 2019!

—

Firat Meric for ELLE Turkey January 2019