Asioita joita ikävöin Suomesta (ja muutama ajatus maastamme)

Monen ulkosuomalaisen lempifiilis: astuminen Finnairin koneeseen päämääränä Helsinki. No, valitettavasti en lennä vielä Suomeen, vaan vietän tulevan itsenäisyyspäivän Britanniassa, jossa se on tuiki tavallinen päivä. Minulla ei myöskään ole maassa suomalaisia tuttuja, joten päivä on todella tyystin tavallinen.

Ulkomailla asuminen erityisesti itsenäisyyspäivän aikoihin on itselleni yleensä katkeransuloista. Olisi kiva olla Suomessa, mutta toisaalta, minulla on syyni, miksi en asu Suomessa. Lyhyesti: it’s complicated.

Myös minulla, kuten varmasti kaikilla ulkosuomalaisilla on oma listansa asioista, joita ikävöin Suomesta.

Aloitetaan tärkeimmistä: Jacky-vanukkaat (joita voittaneita ei ole. Valitsisin milloin tahansa enemmin kaakao Jackyn kuin esimerkiksi fiinin crème brûléen). Irtokarkit. Oikeastaan kaikenlaiset karkit. Irtojäätelöt. Laadukkaat ruokakaupat. Kaunis ja puhdas luonto. Voisilmäpullat.

Lämpimät kodit. Paperinen HS. Jugend-Helsinki. HAM. Ateneum. Puruvesi. Juhannus. Lappi. Isäni kylmäsavulohikeitto. Mökkisauna. Yleinen rauha (siis siellä, mistä minä olen kotoisin – ei varmastikaan kaikkialla.)

Parasta Suomessa on kuitenkin passimme. Harva kyseenalaistaa menemisemme tai tulemisemme. Oikeastaan sanoisin jopa, että ultimate luksusasia on omistaa Suomen passi. Siksi kysynkin itseltäni aina aika ajoin: mitä minä teen passini eteen? Mitä minä teen kotimaani hyväksi? Ja muistutan itseäni, että minä vain satuin syntymään Suomeen ja saamaan tämän passin, joka on ennen kaikkea etuoikeus eikä itsestäänselvyys.

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun olin Kansallismuseossa viime kesänä ulkomaalaisten ystävieni kanssa. Luin näyttelytekstejä ja rupesin miettimään, että kuinka paljon minä oikeastaan edes tiedän kotimaastani? Millaisia asioita minä uskon Suomesta? Minä joka opiskelin ulkomailla, kävin IB-lukion, jonka opinto-ohjelma ei suoranaisesti painottanut Suomea tai maamme historiaa, ja joka en oikeastaan ole koskaan työskennellyt Suomessa.

Ja sitten tulivat ne suuremmat kysymykset: tunnenko olevani suomalainen? Kuinka suomalainen minä olen? Kuka määrittää suomalaisuuden? Mikä on suomalaista?

Vaikka ajatus itsenäisyyspäivästä tuntuu oikeastaan aika raskaalta, en halua että *isänmaallisuuden* konsepti rajoittuu persuihin ja rasisteihin (pardon my French). Minäkin olen ylpeä Suomesta ja maastamme ja haluan sanoa sen ääneen (vaikka seuraavassa lauseessa toteasin, että osa tästä maasta rakennettiin Ruotsin ja Venäjän vallan alla ja että meidän pitäisi muistaa suhteemme erityisesti keisarilliseen Venäjään ja että Anderson on kenties oikeassa ja että koko suomalaisuus on vain kuviteltu yhteisö ja että itsenäisyyspäivässä kivointa on oikeastaan Sibeliuksen Finlandian kuuntelu ja kynttilän polttaminen ja se, että muistelen Väinö-setää eli isoisäni setää ja hänen kertomuksiaan ”vanhoista ajoista”. Eli nostalgisoin omaa lapsuuttani ja keskityn sukunihistoriaan, en edes niinkään kotimaahani. Seuraavaksi iskee Jacky-himo ja harmittelen, ettei kotoa löydy edes Fazerin sinistä.)

Mutta niin: noihin edellä mainittuihin kysymyksiini ja pohdintoihini minulla ei ole vastauksia. En tiedä. Täytyy lukea ja miettiä asiaa tarkemmin. Ja kenties sitten palaan ajatusteni kanssa. Sillä välin toivotan meille kaikille kaunista, rauhallista ja merkityksellistä itsenäisyyspäivää.

Lue myös:

Suomen kauneimpia keskiaikaisia kivikirkkoja

Suomi <333

Sinne män’

kulttuuri oma-elama ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *