Currently

Arki Dohassa alkaa pikkuhiljaa asettumaan uomiinsa. On vakiokahvikavereita, oma kuntosali ja uimahalli, erilaisia (joskin vielä muotoaan hakevia) rituaaleja, jonkinasteinen hahmotus eri kaupunginosista ja uskallus laittaa silmät hetkeksi kiinni taksissa. Kuumuuteen ja kosteuteenkin olen jo alkanut tottumaan, ja lämpötilat ovat alkaneet aavistuksen laskemaan. Tänään, esimerkiksi, on ollut vain noin 38 Celsius-astetta. Viime viikolla elelimme yli 40 asteessa. 

Olen syönyt todella hyvin. Al Shurfa, Mamig ja Layali ovat hurmanneet. Kaikissa erinomainen valikoima libanonilaissyyrialaista ruokaa. Nobu oli miellyttävä kokemus myös. Joskin Nobu on aina Nobu ja täällä se on jotenkin vielä enemmän…no, nobumainen. Kyseinen Nobu taitaa olla myös maailman suurin (en toisaalta ole varma, kuinka positiivinen asia se sitten oikeastaan onkaan.) Italialaisessa La Spigassa oli kiva ilta taannoin. Kuvailisin ruokalistaa perusitalialaiseksi pienillä innovaatioilla. Ei mitään maailmaa ravistelevaa, mutta todella hurmaavat puitteet, erinomainen palvelu ja hyvä ruoka.  

Lempiaktiviteettini on ihastella Richard Serran 7-veistosta Islamilaisen taiteen museon terassilta. 

Toinen lempipuuhani (quelle surprise) on olla kirjastossa. Qatarin kansalliskirjaston odotetaan avautuvan parin kuukauden sisällä. Käytän ilmausta ”odotetaan”, sillä kukaan ei tunnu tietävän, milloin tarkalleen se tapahtuu. No, anyways, minä ja muut emme malta odottaa. Mutta sitä ennen vietän aikani Georgetownin ja UCL:n kirjastossa.

Merivesi on tällä hetkellä aavistuksen liian lämmintä (heh, lause, jota en olisi uskonut koskaan kirjoittavani) ja pullollaan meduusoja, joten uiminen on jäänyt vain yhteen kertaan. Iltapäivä rannalla oli ihana joka tapauksessa, enkä malta odottaa pääseväni pois kaupungista meren ääreen. 

All’s well in Doha.