Currently

Hello, ihana, ihana lokakuu.

Siinä missä syyskuu koostui lähinnä +80-tuntisista työviikoista, nyt lokakuussa on ollut paljon rauhallisempaa. Ja hyvä niin. (Jotenkin miellän +80h työviikot 30something -jutuiksi, vaikka ne todellisuudessa taitavat olla ihan NYCsomething -juttuja, ja siksi mietinkin usein syyskuussa että onko tämä nyt oikeasti minun elämääni?)

No, lokakuun jutut ovat tuntuneet ehdottomasti itseni näköisiltä.

On ihasteltu entisten naapureideni kurpitsoja (jep, en ole enään Upper West Siden asukki, vaikka viikonloppuni siellä vietänkin). 

On oltu viikottaisella sunnuntaiaamiaisella ikisuosikki Broadway Restaurantissa (2664 Broadway). Ei ole tämän dinerin voittanutta. Vankkariannokseni on pancakes & beef sausage, usein otan myös jonkinlaisen munakkaan. Viikonloppuisin brunssi kestää pitkälle yli kolmen (kahvia & mehua brunssiannosten kanssa maksutta). Mielenkiintoisesti paikassa saa paljon parempaa palvelua, kun sinne tulee yksin. Tai niin minulle on ainakin useasti käynyt. Luulen sen johtuvan siitä, että paikka on vähän sellainen särkyneiden sydänten turvapaikka. Siellä on niin kotoisaa ja helppo olla. Mikäli sydämenisi olisi särkynyt, astelisin sinne. 

On kävelty ympäri Upper West Sidea. Parhaimpia paikkoja sunnuntaikävelylle ovat ainakin Riverside Park, Riverside Drive, W89th Street, W80th Street, West End Avenue, Amsterdam Avenue & Columbus Avenue – nuo jälkimmäiset erityisesti W73rd -kadun pohjoispuolella. Sekä tietysti Keskuspuiston länsipuoli. Me kävelimme (englanniksi käyttäisin tässä sanaa ’stroll’) ympäri Upper West Sidea, ihastelimme naapuruston kurpitsoja, vierailimme pikkuputiikeissa, hengittelimme raikasta syysilmaa, ja minä kuvailin kukkia. Täydellinen sunnuntai siis. 

Puccinin La Bohème kruunasi tämän viikonlopun. Ailyn Pérez hurmasi totaalisesti Miminä. Lavastus ja koko Zeffirellin produktio on aika valtaisa (grande tulee ekana kielen päälle) verrattuna Torinon oopperan versioon, jonka näin Savonlinnan oopperajuhlilla viime kesänä. Vahva suositus sekä oopperalle itselleen (mielestäni hyvä ooppera esimerkiksi ensikertalaiselle) sekä loistokkaalle Metropolitan Opera -oopperatalolle. Ja täytyy vielä erikseen mainita, että kyllä siinä on taikaa kun joku vielä saapuu oopperaan smokissa. Kiitos. 

Levylautasella on ollut the National ja Bon Iver. Yhdistelmä Diptyquen Cannelle + edellä mainitut artistit = täydellinen kombo pimeisiin mutta ah-niin-rentouttaviin syysiltoihin. 

—

September in NYC, lemme paraphrase Rihanna,

work work work work work.

October in NYC, most relaxing stuff ever,

pumpkins and all.