Currently (bye bye April)
Näinä päivinä näen painajaisia lumimyrskystä ja odotan kesää (ja tietty kevättä) kuin kuuta nousevaa. Tai siis, korjattokoon, että Pohjois-Euroopan kesää. Joka tapauksessa jonkinlainen kesä on tulossa kesäkuun puoli välissä, kun palaan takaisin Dohaan. Mutta jos sitä ennen saisi kokea ihania pitkiä kesäiltoja ja ruohon tuoksua, kiitos. Ja pienen palasen Pietarin valkoisista öistä.
En myöskään millään malta odottaa Post Malonen uuden levyn julkaisua. Enää muutama päivä jäljellä, jee. Doha-aika on tällä hetkellä yhtä kuin Post Malone. Hänen biisinsä on soineet niin ruuhkassa, moottoritiellä, rannalla, sängyssä, kirjastossa, kylvyssä…ihan kaikkialla.
Suurella innolla odotan EM-ravintolaa, jonne sain pöytävarauksen lauantaille. Tiedossa on varmasti uskomaton illallinen. Sitä ennen mieli tekee kuitenkin ihan hirveästi thaisafkaa. Jospa ennättäisin töitten jälkeen esimerkiksi Koh Chang -raflaan, sillä tuntuu, ettei tämä himo ole lähdössä millään pois.
Viime aikoina lautasella on ollut paljon greippejä. Kai minäkin palaan perusasioiden äärelle näin sopeutumispuuhissani. Täytyy todeta, että aamuisin ja iltaisin nauttimani greipit Miss Fisher’s Murder Mysteries -sarjan parissa marokkolaiseen silkkipeittooni kietoutuneena ovat olleet parasta pitkään aikaan. Tuntuu ihan kodilta. Pietari (ja varmaan myös se, että käytännössä vietin koko viikon joko töissä tai oopperassa) vaativat veronsa, mutta eiköhän tämä tästä. Aion myös kokeilla kohta 88-vuotiaan isoisäni strategiaa, että ihan oikeasti vain päivä kerrallaan. Iltaisin kirjaan seuraavan päivän menot – kokoukset ym. tapaamiset, hoidettavat asiat ja tehtävät kalenteriin ja that’s it. En tosin tiedä, mitä esimieheni tai graduohjaajani tuumivat tästä uudesta suunnitelmallisuudestani.
—
Eagerly waiting for some Post Malone tunes & thai food.