Currently (kuinka taas voi olla toukokuu?)

Joka vuosi sama päivittely. Taas toukokuun puoliväli. Toukokuu, sinä salakavala otus.

Toukokuun ihmettelyn lisäksi muita viime viikkojen asioita:

The xx:n I See You -levy.

Game of Thrones. (Mitä muutakaan?)

Aggressiivistä siivousta ja elämän järjestelyä.

Kesävieraiden koordinoimista.

Valmistujaiseni, joissa fiilis oli lähinnä huvittunut. Palautin gradun (tai siis, koko vuosikurssini palautti) heinäkuun lopussa, mutta vasta huhtikuun lopussa saimme diplomat ja todistukset. Fiilis juhlissa ei ollut nostalginen whatsoever. Ei ollut myöskään bileitä (kaiholla muistelen kandivalmistujaisia kolmen vuoden takaa), vaan hyvin aikuismainen cocktailtilaisuus, jossa UCL:n varaprovosti selosti minulle hyvin tarkasti ihastuksensa Suomenlinnaan. OK.

Ilmajoogaa. Suosikkini on ehdottomasti vampyyriasento, eli liinassa pää alaspäin makaaminen. (En valitettavasti tiedä liikkeen oikeaa nimeä. Minulle kyseessä on vampyyri-imitaatio eli toisin sanoen viikkoni kohokohta.)

Viime päivien asioita:

Broad City Areenassa (vihdoin!!!!!!!!!!!!!!).

Eurovaalien ennakkoäänestys (siis tarkalleen ottaen sehän alkoi tänään) – äänestäessä on aina jotenkin niin juhlallinen, seremoniallinen olo.

Valkoiset farkut yhdistettynä kaikkeen mahdolliseen.

Sara Salmani oli muuten Ylen aamu-tv:ssä kertomassa Ramadanista ja hän oli erinomainen. Mutta miksi, oi miksi, haastattelu oli kehystetty niin oudosti? Miksi alkuasetelma on tällaisissa jutuissa aina sellainen, että islam ja suomalaisuus ovat jotenkin automaattisesti toisiaan poissulkevia? Haastattelun otsikko on Islamin traditiot eivät rajoita suomalaisuutta. Ei näin Yle.

Olen aloittamassa pientä remonttia tai oikeastaan pikemminkin redecorating, uudelleen sisustamassa (?) ja prosessi vaatii seinien maalausta ym. Aihe josta minulla ei ole minkäänlaista käsitystä tai ymmärrystä. Huoh. Muutos sen sijaan on aina kivaa ja tervetullutta.

Nyt Miranda Priestlyn sanoin:

that’s all.

Moi moi ja kaunista viikkoa!