Currently (terve, maaliskuu!)
Näin helmikuun viimeisenä päivänä pieni revittely sallittakoon. Siksi siis ”terve”.
Oikeastaan ko. tervehdys on mielestäni aivan liian reipas (ja ennen kaikkea rempseä) itselleni. Yleensä pitäydyn ilmaisuissa ”hei”, ”huomenta”, ”päivää” ja ”iltaa”. Jos olen juhlallisella tuulella, lisään ”hyvää”.
(”Tervehdys” puolestaan puhuttelee minua merkittävästi, vaikka – tai kenties juuri siksi, että siitä tulee mieleen lukion äidinkielenopettajani. Tosin kirjoitettuna se tuntuu huomattavasti luonnollisemmalta kuin ääneen lausuttuna.)
Mutta niin, palatkaamme asiaan. Helmikuun viimeinen päivä. Edessä on kuukausi vanhempieni luona (jee <33), takana alkuvuosi Kaakkois-Aasiassa. Edessä häämöttää myös paluu Dohaan ja sen jälkeen toivottavasti väitöskirjan aloittaminen jossakin päin maailmaa. We shall see. Epätietoisuus tuntuu olevan elämäni teema. En muista, milloin viimeksi olisin tehnyt tarkkoja suunnitelmia yli vuoden päähän.
Yöpöydällä on Merete Mazzarellaa – kuinka voi olla mahdollista, että olen ”löytänyt” hänet vasta hiljattain. Muistan kyllä lukeneeni hänen kolumnejaan maalla ja hurmaantuneeni, mutta jostain syystä en koskaan etsinyt käsiini hänen teoksiaan. Täti ja krokotiili, Illalla pelataan Afrikan tähteä. Isovanhemmista ja lapsenlapsista ja Elämän tarkoitus ovat valloittaneet minut täysin. On ollut ilo lukea tarkkanäköistä tekstiä. Juuri nyt luennassa on Aurinkokissan vuosi – mainio sekin.
Juhlistan Suomi-kuukautta myös aloittamalla Matti Klingen päiväkirjasarjan uudestaan. Olen fanittanut Klingeä lukiovuosista lähtien. Suuri suositus Klingen päiväkirjoille – ne ovat erinomaista luettavaa.
Ikävöin bubble-teetä, sillä sitä ei todellakaan saa tämänhetkisestä olinpaikastani. Hetken aikaa suunnittelin valmistavani sitä itse – haha – who am I kidding!?