Ei perinteisiä joululahjoja (tänäkään vuonna)

Me emme ole vaihtaneet joululahjoja perheen kesken moneen vuoteen. Jossakin vaiheessa aloitimme yhden lahjan -politiikan, joka sittemmin muuttui ei ollenkaan lahjoja -käytännöksi. Eli näin joulun alla en samaistu ihmisten lahjastressiin. Tänäkään jouluna en osta yhden yhtä lahjaa, vaan lahjoitamme hyväntekeväisyyteen. Vuoden 2019 kohde on tosin vielä päättämättä.

En kerro tätä kiilloittaakseni omaa sädekehääni tai koska ajattelen käytäntömme olevan jotenkin parempi. (Vähemmän stressaava se tosin varmasti on…) Emme muuten vaihda perheen kesken myöskään syntymäpäivälahjoja. Ymmärrän kyllä lahjojen idean – on kaunista muistaa läheisiään. Mekin muistamme toisiamme, mutta vain eri tavoin ja usein myös kesken vuotta ilman mitään sen suurempaa syytä.

Pakettien sijasta läheisilleen voi kirjoittaa kirjeen tai runon, jossa muistelee kulunutta vuotta tai vain yksinkertaisesti kertoo, mitä toisessa rakastaa ja ihailee. Jouluaattoiltana voi myös kokoontua läheisten kesken ja jokainen voi vuorotellen kertoa asioita, joista on kiitollinen ja joita toisissa arvostaa. Aattoiltana voi myös järjestää konsertin tai muun iltaman, jossa läheisten kesken musisoidaan, pelaillaan tai järjestetään muunlaista ohjelmaa. Minä ja sisareni esiinnymme vanhemmillemme joka vuosi ja ilta on aina tosi hauska ja jotenkin koskettava.

Jos antaisin lahjoja tänä vuonna, omani olisivat takuu varmasti aineettomia. Esimerkiksi museokortti, hieronta, kielikurssi, ravintolalahjakortti, konserttiliput, yksityinen taidemuseo-opastus, kuntosali- tai muu urheilulahjakortti, lahjakortti kampaajalle, metsäretki…

…tai vaikka lahja eläimille. Lahjoittaa voi myös esimerkiksi Punaisen Ristin, Joulupuun, Unicefin, Pelastakaa lapset,  SEY:N, Planin tai WWF:n kautta itsekseen tai toisen nimissä.

Rauhallista joulunaikaa toivottaen,

xx

___

Image: Adoration of the Magi (1504), Albrecht Dürer