Entä jos kaikki järjestyy

Eilen illalla kömpiessäni toimistolta kotiin (minun on ehdottomasti käytettävä ilmaisua ’kömpiä’, sillä olin viettänyt taas 12 tuntia akselilla kirjasto-toimisto) minut valtasi kummallinen onnentunne.

Ulkona tuoksui taiaonmaiselta. Siis kertakaikkisen uskomattomalta. Kesältä, raikkaalta ja aavistuksen toiveikkaalta. Tuntui kuin sielussa asti olisi kihelmöinyt ja sain vihdoin hengitettyä syvään. Kaikkien ajatusten (mikäli ahdistusta ja itseään toistavaa voihkintaa voi kutsua ajatuksiksi) olin unohdanut kuinka lohduttavalta kesä tuntuukaan.

Ja sitten jo sisäinen Nicki Minaj aloitti monologinsa.

Nainen, haloo nyt, sun elämä on tässä, miksei sun kädessä ole skumppaa ja tukka hulmua tuulessa? Asteikolla ykkösestä ex tempore liput Malediiveille sun sähköpostissa on sen tason uutisia, että niitä on juhlistettava muullakin kuin kaksi minuuttia pidemmällä aamusuihkulla. 

Niin, entä jos kaikki toiveet toteutuvatkin? Entä jos kaikki meneekin hyvin, jopa tosi hyvin?

Ohh, siinäpä miltei vallankumouksellinen ajatus. 

Viimeiset kolme kuukautta olen elänyt miltei täydellisessä epätietoisuudessa tulevien kuukausien suhteen, enkä ole voinut tehdä mitään muuta kuin odottaa. Ja no, kuten me tiedämme, odottaminen on raastavaa, tylsää ja ennen kaikkea turhauttavaa. Olen kironnut elämäntyyliäni, valintojani ja tilannettani. Että jos kerrankin voisit valita niin, että tietäisit missä olet kuukauden kuluttua.

Kuinkas sitten kävikään? Kaikki järjestyi parhain päin. Tietysti vielä tässäkin tilanteessa pieni mieleni pyrkii ahdistumaan. Tuleeko viisumi ajoissa? Löydänkö kivan asuinpaikan? Tuleeko tästä sittenkään mitään?

Näiden kysymysten seasta huudan khalasssss, mahdollisimman jykevällä äänellä ja kuiskaan itselleni, kaikki järjestyy. Kaikki järjestyy paremmin kuin hyvin.

—

All’s well in paradise?