Ihan hyvä
Päästäkseni irti perfektionismistani olen alkanut tekemään asioita, joissa olen ihan hyvä, keskinkertainen tai huono. Näitä ovat esimerkiksi maalaaminen, virkkaus, puutarhanhoito, hiihtäminen, tämä blogi ja pianon soittaminen. Kyse on nimenomaan ei-tavoitteellisesta tekemisestä, puuhastelusta, jossa en halua kehittyä. Haluan vain yksinkertaisesti tehdä ja nauttia vain itse tekemisestä, enkä puuhasteluni tuloksista tai siitä, mitä voin tekemiselläni saavuttaa.
Puuhastelu on auttanut minua lieventämään itsekritiikkiäni. Erityisesti huomaan tämän maalatessani, jossa olen siis todella huono, suoraan sanottuna aivan surkea. Taidehistorioitsija minussa katselee tekeleitäni hymyillen, koska suurin osa niistä voisi olla ala-asteikäisen tuotoksia. Itseäni tämä ei haittaa, itse asiassa en edes kiinnitä siihen huomiota, koska maalaaminen tuntuu vain niin hyvältä. On ihana pitää pensseliä kädessä ja maalata kangasta. Alussa katselin valmiita töitäni vähän inholla. Vai tollaisia niistä tuli. Aika kauheita. Maalauspohjien tuhlausta. Nykyään en enää onneksi ajattele noin, sillä lopputulos ei ole minulle merkityksellinen. Minulla oli kivaa. Sain tehdä käsilläni. Vaivuin jonkin asteiseen meditatiiviseen tilaan.
Puuhastelu tuntuu hyvältä, koska se vie huomioni pois suorittamisesta. Kun lopputuloksella ei ole väliä, tekemisen ilo korostuu. Tulee vähän sellainen lapsimainen fiilis, että ai jukra, tällaistakin intoa ja iloa on.
Tunnen tietysti usein intoa ja iloa niiden asioiden parissa, jossa olen enemmänkin kuin hyvä. Mutta usein tunnen myös riittämättömyyttä, turhautumista ja epäuskoa. Mietin liikaa, että onko tämä tarpeeksi ja varmasti hyvä. Puuhastelu on auttanut minua keskittymään itse tekemiseen myös niissä ns. tärkeissä asioissa.
Vapauttavinta on kuitenkin ollut huomata ja oikeasti sisäistää, että kaikessa ei tarvitse olla erinomainen. Aikana, jolloin meille toitotetaan, että harrastuksistamme ja intohimoistamme voi tulla töitämme ja jossa treenaamme tavoitteellisesti, juoksemme maratoneja ja pyrimme koko ajan parantamaan suoritustamme, unenlaatuamme ja ruokavalioitamme, on jollain tapaa todella vapauttavaa huomata, että voi myös harrastaa asioita ilman sen suurempia suunnitelmia tai tavoitteita.