Illalliskutsuja ja elämäniloa (eli naisesta, joka haluaisin olla)

Kun en nyt ole ollut viime viikkoina parhaimmillani, olen miettinyt paljon unelmieni naista, eli naista, joka haluaisin olla. Mietintäni ovat olleet hyvin leikkisiä: lähestyn aihetta hyvin kevyesti ja ilmasti, en ollenkaan ahdistuneesti. Emme voi olla jatkuvasti parhaimmillamme (kukatkaan eivät kuki läpi vuoden jne.), mutta olen jotenkin yrittänyt syleillä tahmeuttani.

Kuka unelmieni nainen sitten on? Hän on elämäniloinen tyyppi, joka järjestää (joskus hyvinkin villejä!) illalliskutsuja, joissa vieraat nauravat kovaäänisesti, joissa on helppo olla ja joista kotiin lähtiessä olo on aavistuksen kevyempi.

Hän on elegantti, mutta mahdollisimman huolettomalla, à la parisienne -tavalla. Hän on myös ensijaisesti hauska ja älykäs. Nainen kantaa kädessään tai laukussaan aina kirjaa ja on kertakaikkisen kohtelias ja lempeä kaikille – eritoten itselleen. Hän on nainen, joka tarvittaessa osaa vastata takaisin hyvinkin kipakasti, mutta joka tietää milloin on parasta vain vaeta ja paeta taka-alalle.

Unelmieni nainen tuntuu omat intohimonsa, käy oopperassa kaksi kertaa viikossa ja kirjoittaa joka päivä, mutta on samalla utelias ja seikkailunhaluinen. Hän on nainen, joka viihtyy mainiosti itsekseen, mutta kieltäytyy harvoin kahvikutsusta ja jolla on aina aikaa vaihtaa kuulumiset kollegan kanssa. Hän muistaa ystäviensä syntymäpäivät, mutta lähettää mieluiten yllätyksellisesti tavallisena keskiviikkona.

Unelmieni nainen liikkuu sulavasti niin itäsuomalaisilla toreilla kuin myös New Yorkin ja Pariisin seurapiireissä. Hän puhuu sujuvasti seitsemää kieltä ja pyrkii jatkuvasti kehittämään itseään, muttei koskaan tee osaamisestaan numeroa. Hänen ystävänsä tietävät, että hänen kotinsa, sydämensä ja mielensä on heille aina avoinna.

Unelmieni nainen tietää myös, milloin lähteä tai vaihtaa suuntaa, kun hän kohtaa asioita, jotka eivät palvele häntä. Hän kipuaa aamuisin joogamatolleen, mutta tietää myös milloin kannattaa valita bebe-leivos navasanan sijasta.

Ennen kaikkea unelmieni nainen muistetaan siitä, miten hän sai ihmiset tuntemaan, ei niinkään mitä hän oli tai miltä hän näytti.

__

Mark Shaw, White Beach Chair (1950-luku).

Mark Shaw, Jackie Taking a Picture (1962).

Mark Shaw, Orange Scarf on Beach (1957).