Iltapäivistä

Myöhäinen iltapäivä, sanotaan noin kello neljästä noin kello kuuteen, on varhaisen aamun lisäksi lempihetkeni. 

Tällä hetkellä aurinko laskee Dohassa noin kello viisi. Eli jos olen onnistunut päiväsuunnitelmassani, noin kello viisi istuskelen mukavasti ja olen valmis nauttimaan auringonlaskusta. 

Tämä auringonlaskuihastus on hyvinkin uusi asia elämässäni. Olin ennen niin kovin ”kiireinen”. Tiedättehän, aina (muka) jotain tehtävää, juosta pää kolmantena jalkana siellä ja täällä hulluine to do -listoineni. Jos joku olisi puhunut minulle auringolaskuista, meditoinnista tai pysähtymisestä olisin varmaan pyöritellyt silmäniäni ja porskuttanut eteen päin vielä lujempaa. 

Nyt Dohassa olen ottanut asiakseni keskittyä auringonlaskuihin. Tahmea päivä? Katse aurinkoon. Ikävä olo? Katse aurinkoon. Ihmeellisintä on, että se toimii joka ikinen kerta. Tänään esimerkiksi oli supertahmea päivä. Kunpa olisin voinut kömpiä sänkyyn jo lounasaikaan. Ajelimme ystäväni kanssa vähän viiden jälkeen ja mon dieu kuinka aurinko piristikään. 

Ja oli niin taianomaista. Kaikki ne värit. Se kullanhohtoisuus joka valtaa koko kaupungin. Sen rinnalla kaikki maalliset ongelmani ovat niin jonninjoutavia. Kaikille vaikeille ja ahdistavalille asioille tekee mieli vain todeta ystävällisesti ihan sama ja sitten jatkaa kaiken sen kauneuden imaisemista.

The magic hour.