Kun on tarve uudistua

Jos joku olisi sanonut mulle tammikuussa, että lokakuun lopussa tänä vuonna sulla on lyhyet hiukset ja pukeudut tosi usein farkkuihin, olisin varmaankin naurahtanut ja pitänyt häntä hieman tärähteenä. Farkkuihin!? Ja lyhyet hiukset?! Minulla??

(Toisaalta, jos joku olisi kertonut alkuvuodesta, mitä kaikkea muuta vuosi 2019 pitää sisällään, olisin säikähtänyt ja varmaankin yrittänyt paeta.)

Eli joskus ei vaan voi muuta kuin leikkauttaa hiukset. Tai jotenkin muuten visuaalisesti viestittää, että tässä ollaan nyt aikansa kömmitty ja vihdoinkin ryömitty takaisin elävien pariin, mutta hyvin muuttuneina naisina. Itse koen, että sielussani muuttui jokin ja haluan sen näkyvän myös ulkoisesti – vaikka tiedänhän minä, että muutos näkyisi, vaikken olisi leikannut hiuksiani.

Mutta tiedättekö, hiusten leikkaamisessa tärkeintä taisi olla vanhojen kutrien näkeminen kampaamon lattialla: sillä(kin) tavoin ne uudet alut konkretisoituvat…

Lue myös:

Tahmeudesta (eli kun on vaikeaa)

Kesä 2019, olit pelottava ja vaikea, mutta silti ihan ihana

Kirkkaudesta (eli mistä sen tietää)

hyvinvointi oma-elama ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *