Lempi(tieto)kirjailijoitani
Seuraa paljastus: luen paljon enemmän faktateoksia kuin fiktiota…en tiedä miksi. Kai olen viettänyt liikaa aikaa yliopistomaailmassa (eikä sille näy vielä loppua, hehe – tosin kyllähän yliopistossakin fiktiota luetaan, joten tekosyyni ei ole täysin pätevä). Mutta tilanteen hyvä puoli on se, että minulla on vino pino mainioita teoksia ns. taskussani. Eli hyvin paljon suosituksia jaettavana. Tässä lempitietokirjailijoitani.
Aivan ensimmäiseksi on mainittava Anna-Lena Laurén, joka on nerokas, hulvaton, terävä, nokkela…itse asiassa minun pitäisi puhua hänestä superlatiivein. Olen saanut hänen teoksistaan niin paljon. Suosittelen tutustumaan ”klassikoihin” (eli Venäjään liittyviin kirjoihin, onhan hänen erityisosaamistaan itänaapurimme), esimerkiksi Sitten saavuin Moskovaan ja ”Hulluja nuo venäläiset”: tuokiokuvia Venäjältä. Kaukasiaan sijoittuva Vuorilla ei ole herroja: Kaukasiasta ja sen kansoista on erinomainen myös.
Toinen suuri rakkauteni on Kaarina Kaurinkoski, jonka Pietarin kirjojen voittanutta ei ole. Suosikkejani ovat Pietarin sydämessä, 12 kävelyä Pietarissa ja Pietarin palatsit. Kaurinkoski on tullut tunnetuksi myös keittokirjoistaan, mutta niistä minulla ei oikeastaan ole kokemusta.
Hannele Klemettilän puolestaan on nainen, joka haluaisin olla. Uskomaton keskiajan tutkija (onko suomeksi muuta vastineetta sanalle ’medievalist’?), jonka teokset ovat akateemisesti huippuluokkaa, mutta hyvin ymmärrettäviä meille ei-keskiaikaan erikoistuneille. Klemettilän erinomaisia teoksia ovat esimerkiksi Keskiajan julmuus, Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä ja Keskiajan keittokirja. Suosittelen eritoten tutustumaan, mikäli keskiaika kuulostaa tylsältä – Klemettilän kirjoittamana keskiajasta tulee nimittäin supermielenkiintoista!
Historiasta puheen ollen, ihastelen suuresti myös Päivi Setälän teoksia. Hän on kirjoittanut esimerkiksi naisten historiasta. Antiikin nainen, Keskiajan nainen, Renessanssin nainen: Naisten elämää 1400- ja 1500-luvun Italiassa ja Pohjoisen renessanssin nainen: 1500- ja 1600-luvun naishistoriaa ovat kaikki olleet loistavia.
Ja kun puhe oli aiemmin Venäjästä ja Kaukasiasta, on mainittava myös Erika Fatlandin Sovjetistan: Turkmenistan, Kazakstan, Tadžikistan, Kirgisia ja Uzbekistan (varoitus: aiheuttaa akuutin matkakuumeen!) ja Susanna Niinivaaran huippumielenkiintoisen Venäjän viides ilmansuunta.
Mikäli Pietari kiinnostaa, suosittelen tutustumaan Bengt Fagerholmin teoksiin Kulttuurikävelyllä Pietarissa ja Kävelyllä keisarien Pietarissa. Fagerholm kirjoittaa mukavasti (ja, no, tiedätte minut: Pietari-hullu, joten…).
Venäjästä kiinnostuneille suosittelen myös Simon Sebag Montefiorea, erityisesti teoksia Romanovit: 1613-1918, Ruhtinas Potemkin ja Katariina Suuri ja Nuori Stalin. Mielenkiintoinen on myös Montefioren Jerusalem-teos.
Ja sitten on Matti Klinge ja hänen valtava tuotantonsa. Omia suosikkejani ovat hänen päiväkirjansa. Yleisesti ottaen ne ovat hyvin teräviä, mielenkiintoisia (paitsi ne kohdat, joissa Klinge suorastaan pröystäilee omalla asiantuntemuksellaan – ne menevät itseltäni usein ohi, ollakseni nyt täysin rehellinen) ja täynnä jännittäviä kertomuksia Klingen arjesta: ne kaikki kutsut ja tilaisuudet ja matkat. Mutta erityisesti arvostan Klingen huomioita yliopistosta ja hänen ylioppilaistaan. Kenties jos olisin syntynyt kaksikymmentä vuotta aikaisemmin, olisin hakeutunut hänen doktorantikseen.
Lue myös:
Hyvästä elämästä (eli kirjoista ja rakkaudesta)
___
Ivan Stepanovich Ivanov-Sakachev, A student of art history (1972).
Louis le Brocquy, Girl in Grey (1939).
August Macke, Blue Girl Reading (1914).