Mielenkiintoiset taidenäyttelyt meillä ja maailmalla

Näyttelykevät 2019 on mielenkiintoinen. Voi kunpa voisi vain käydä museoissa ja pohdiskella…

Helsingissä

Ellen Thesleff, HAM

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta Thesleffin syntymästä. HAM juhlistaa taiteilijaa soolonäyttelyllä, jonka kuratoi taide- ja kulttuurihistorioitsija Hanna-Reetta Schreck, ja se pohjaa hänen vuonna 2017 ilmestyneeseen Thesleff-elämänkertaansa Minä maalaan kuin jumala (Teos). Tätä näyttelyä odotan kuin kuuta nousevaa, olisipa jo huhtikuu! Näyttely on avoinna 26.4.2019-26.1.2020. 

René Magritte – Elämänviiva, Amos Rex

Mars torille! Belgialainen surrealisti saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen. Näyttelyssä on teoksia taiteilijan eri aikakausilta, ja pääsemmekin seuraamaan Magritten uran kehitystä. Nyt tietysti kuumeisesti mietin, että mitä siellä oikein on! Magritte on itselleni tärkeä taiteilija, sillä aikoinaan ollessani IB-lukiolainen kirjoitin Theory of Knowledge -esseeni taiteesta ja keskityin lähinnä Magritteen. Että siitä se sitten lähti. 

Paul Osipow, Taidehalli

Taidehallissa on nyt meneillään laaja Osipowin retrospektiivi. Töitä on 60-luvulta tähän päivään. Odotettavissa on erinomainen läpileikkaus taiteilijaan vaikuttavaan uraan – herra Osipow on työskennellyt jo yli 60 vuotta. 

Karoliina Hellberg, Didrichsenin taidemuseo

Didrichsenin taidemuseon Pro Arte -tunnustus myönnettiin kuvataiteilija Karoliina Hellbergille. Taiteilijaa juhlistetaan yksityisnäyttelyllä, joka avautui hiljattain. Odotan Hellbergin hehkuvia värejä ja ensiluokkaista tarinankerrontaa.

Sigrid Schauman – Taide tunteiden kuvana, Villa Gyllenberg

Villa Gyllenbergin näyttely käsittelee Sigrid Schaumanin taidekehitystä taiteilijan töiden ja taidearvosteluiden kautta. Schauman oli epätavallinen kuvataiteilija, sillä hän toimi lähes neljänkymmenen vuoden ajan myös taidekriitikkona suomenruotsalaisissa päivälehdissä. Minua näyttelyssä kiinnostaa ennen kaikkea toteutus. Kulma ainakin on todella kiinnostava ja näyttelyteknisesti ja kerronnallisesti haastava. Näyttely avautuu 20.3. 

Maailmalla

Picasso – Blue and Rose Periods, Fondation Beyeler 

Vuoden 2019 kulttuuritapahtuma lienee tämä sveitsiläisen yksityisen museon järjestämä Picasso-blockbuster, jota lukuisat taidelehdet ovat kuvanneet jo once-in-a-generation -näyttelyksi ja hurjimmaksi blockbusteriksi ikinä. No, näyttely avautuu tämän kuun kolmas päivä, joten tulevat viikot näyttävät, miten näyttelyyn suhtaudutaan. Lähtökohtaisesti en jaksa innostua enää kovinkaan paljon Picasso-näyttelyistä, koska niitä on niin runsaasti. Tate Modernin Picasso 1932 oli omasta mielestäni ehein Picasso-näyttely naismuistiin. Beyelerin lähtökohta on toki kiinnostava; nuori Picasso, 1901-1906. Sininen ja ruusunpunainen kausi olivat toki todella merkittäviä taiteilijan oeuvrelle ja kubismin synnylle, joten on mielenkiintoista nähdä näille aikakausille omistettu laaja näyttely. 

Pariisin Musée d’Orsayssa nähtiin näyttelyn ensimmäinen versio syksyllä 2018, mutta Beyelerin näyttely on kuulemma muunnos tästä – emme vielä tiedä, että miten aivan tarkasti. Lehdistö on myös spekuloinut näyttelyn todellista ”arvoa” ja syitä – onko houkuttimena tehdä Picasson aikaisimmista töistä rahallisesti arvokkaampia, eli nostattaa niiden mahdollisia huutokauppahintoja tällaisen suuren blockbusterin kautta. Mene ja tiedä. 

All the Rembrandts, Rijksmuseum

Rembrandtin kuolemasta tulee tänä vuonna 350 vuotta ja Alankomaiden kansallismuseo Rijksmuseum juhlistaa tätä näyttelyllä, jonne se kokoaa kaikki kokoelmansa Rembrandtit, eli 22 maalausta, 60 piirrustusta ja yli 300 vedosta. Tämä on tietysti toinen suurenmoinen blockbuster. Pisteet Rijksmuseumille, että se keskittyy omaan kokoelmaansa – museoiden kokoelmissa on niin paljon töitä, jotka eivät näe päivänvaloa vuosikymmeniin tai jopa satoihin, eli tämä on kyllä kulttuuriteko par excellence. 

Joan Miró: Birth of the World, MoMA

MoMA:n pääkevätnäyttely keskittyy Mirón Birth of the World -teokseen. Näyttely pyrkii sijoittamaan taiteilijan rakastetun mestariteoksen Mirón kokonaistuotantoon. Näyttelyn on kuratoinut MoMA:n rakastettu (ja maailman ystävillisin, sympaattisin ja ihanin) kuraattori Anne Umland. 

Implicit Tensions: Mapplethorpe Now, Solomon R. Guggenheim

Nykin Guggis järjestää laajan Mapplethorpen näyttelyn – tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta taiteilijan kuolemasta. Näyttely on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen keskittyy Guggenheimin Mapplethorpe-kokoelmaan ja toinen esittää nykytaiteilijoita, joissa Mapplethorpen vaikutus näkyy. Nähtävillä on Rotimi Fani-Kayoden, Lyle Ashton Harriksen, Glenn Ligonin, Catherine Opien ja Paul Mpagi Sepuyan töitä. 

Lucio Fontana: On the Threshold, Met

Oi oi oi, mikä ihana näyttely on tällä hetkellä menossa Metissä. Fontana kuuluu lempitaiteilijoihini, joten what’s not to love. Metin näyttely on merkittävin Fontana-retrospekti Jenkeissä viimeiseen neljäänkymmeneen vuoteen. 

Entäs te? Mitä odotatte? Minne olisitte valmiita jonottamaan koko päivän ;)?