Oopperasta (part deux)

Viime aikoina olen miettinyt yhdessä erään sukulaiseni kanssa, mikä olisi hyvä ooppera noviisille. Mielestäni kysymys on todella hankala. Jos ajattelen vaikka museoita tai taiteilijoita, osaisinko nimetä ”aloittelijalle” sopivaa aikakautta tai instituutiota? 

Teoriassa kaikki oopperat voivat olla hyviä ensikertalaiselle, joten mielestäni kysymystä kannattaa tarkastella vähän laajemmin. Kuinka tuttua klassinen musiikki on? Kuinka paljon visuaalisuus kiinnostaa esittävässä taiteessa? Onko lempiaikakautta? Tai lempisäveltäjää? Kuinka ennakkoluuloton on? Produktion taso vaikuttaa tietysti hyvin paljon myös. On erinomaisia produktioita keskinkertaisista oopperoista ja hirvittäviä produktioita erinomaisista oopperoista – ja ihan kaikkea siltä välillä. 

Kokosin listan oopperoista, jotka ovat mielestäni loistavia ja mahdollisesti mielenkiintoisia eritoten oopperanoviisille. Aikaisemman kirjoitukseni oopperasta voi lukea täältä

Italialaisia suuria tunteita

Rossinin Il barbiere di Siviglia (1816)

Rossinin Sevillan parturi on mainio ooppera aloittelijalle. Musiikillisesti ooppera on mukaansatempaava ja juonellisesti yksinkertainen. Kari Heiskasen versio esitetään Savonlinnan oopperajuhlilla ensi kesänä – eli sinne siis. 

Bellinin Norma (1831)

Bellinin bel canto -ooppera Norma on koskettava teos. Itsellä ainakin silmät kostuvat Casta diva -aarian aikana. 

https://www.youtube.com/watch?v=yiGpm56Bi8s

Donizettin Lucia di Lammermoor (1835)

Donizettin mestariteosta ei käsittääkseni ole hirveästi esitetty Suomessa viime aikoina. Savonlinnassa se oli vuonna 2007. Minä olen nähnyt teoksen Roomassa viimeksi. Erinomainen, jännittävä ja vahva ooppera meille kaikille. 

https://www.youtube.com/watch?v=-MSsi-iysCA

Verdin Macbeth (1847)

Verdin Macbeth on mielestäni aivan turhaan jäänyt säveltäjän muiden teosten varjoon. Kyseessä on jykevä ooppera, joka ei jätä katsojaa kylmäksi. 

https://www.youtube.com/watch?v=PMbxBDIWOFs

Verdin La traviata (1853)

Sisareni mielestä oopperamakuni on todella basic, koska rakastan Verdin La traviataa niin paljon. Kyseessä vain on mielestäni yksi maailman parhaimpia teoksia – ja erinomainen ooppera ensikertalaiselle. Musiikki, juoni, vahva Violetta, romantiikka, intohimo – what’s not to love, minä kysyn. Suosikkiproduktioni on Salzburg 2005. 

Verdin Aida (1871)

Kairossa kantaesitetty Aida lienee yksi maailmamme merkittävimmistä oopperoista, eikä tietenkään suotta. Ooppera sopii ensikertalaiselle mainiosti – musiikki on upeaa ja useimmat produktiot mielenkiintoista katsottavaa. 

Puccinin La bohème (1896)

La bohème on mainio ooppera ensikertalaiselle. Ooppera täynnä suuria tunteita, nuoruuden rakkautta (hulluutta), traaginen loppu ja tuttua musiikkia. 

Puccinin Tosca (1900)

Puccinin oopperoista suosikkini on kuitenkin vahvempi (ja omasta mielestä mielenkiintoisempi) Tosca. Myös romanttinen ja koskettava ooppera. 

Ja sitten on tietysti Turandot, joka myös sopii ensimmäiseksi oopperaksi ja joka on hyvä jossakin vaiheessa elämää nähdä. Muuta positiivista minulla ei oikeastaan ko. oopperasta ole sanottavanani. 

Venäläistä romantiikkaa

Musorgskin Boris Godunov (1872)

Mikäli teille tulee tilaisuus nähdä Boris Godunov, rientäkää oopperaan. Jykevä, vapisuttava, ehyt kokonaisuus. Kruunajaiskohtaus on mielestäni taianomainen. Toinen lempioopperani, joka mielestäni sopii ihan hyvin myös aloittelijalle. 

Tšaikovskin Jevgeni Onegin (1879)

Romanttinen ja koskettava Jevgeni Onegin on viehättävä sekoitus herkkiä aarioita ja viihdyttäviä joukkokohtauksia. Ja ne valssit! Oi oi! 

Tšaikovskin Patarouva (1890)

Patarouva tarjoaa myös mitä mainioimman johdatuksen oopperataiteeseen. Musiikillisesti ooppera on Jevgeni Oneginia kunnianhimoisempaa ja täyteläisempää. 

Šostakovitšin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth (1934)

Stalinin kovasti inhoama Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth hurmasi minut täysin tänä vuonna. Aloittelijalle ooppera voi olla vähän, no, outo ja kiivas, riippuen tietysti musiikkimausta ja kosketuksesta moderniin musiikkiin. Mutta kokeilunhaluiselle aloittelijalle oopperaa ei voi kuin suositella. Ja tietysti kaikille oopperafanaatikoille. 

Saksalaisia vaihtoehtoja

Mozartin Così fan tutte (1790)

Juonellisesti kevyt ja yksinkertainen Così fan tutte (niin tekevät kaikki naiset) on viihdyttävä ooppera. Musiikillisesti taattua Mozartia – ei voitte lukea rivien välistä…

Mozartin Die Zauberflöte (1791)

Rakastettu Taikahuilu taitaa olla monen ensiooppera – niin se oli myös minun 22 vuotta sitten. Jos ”perinteistä” oopperaa mielii, mielestäni joku italialainen klassikko voisi olla parempi monelle meistä. Taikahuilussa kun on rasittavan paljon puheosuuksia. Mutta silti, ei huono valinta ensimmäiseksi oopperaksi. Tai olla myös Gossip Girlin Danin ensimmäinen ooppera?  

Wagnerin Tannhäuser (1845)

Tannhäuserin alkusoitto on mielestäni yksi maailman kauneimpia, kuten myös koko ooppera. Ei ole olemassa mitään Wagnerin kaltaista tässä maailmassa. 

Wagnerin Lohengrin (1850)

Toinen uskomattoman kaunis ooppera on Lohengrin. Kuten myös Tannhäuser, erinomaisia oopperoita ensikertalaiselle. 

Straussin Elektra (1909)

Viimeisenä Straussin huumaava ja energinen Elektra. Ei kenties se tyypillisin ”ensimmäinen ooppera”, mutta intohimoinen ja mielenkiintoinen – väkevä teos. 

Mitkä olivat teidän ensimmäiset oopperanne? Mitä aiotte mennä katsomaan seuraavaksi? Mitä haluaisitte mennä katsomaan?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *