Ota aikaa uuden luomiselle
Mainitsinkin uuden luomisen tarpeestani jo aikaisemmin tässä kuussa. Eli siitä, kun inspiraatio pikku hiljaa alkaa hiipimään takaisin ja tekee mieli uudistua. (Ensiksi täytyy tosin osata luopua: en kykene vielä kirjoittamaan siitä mitään muuta kuin että jokin päivä se vain tapahtuu.)
(Ja sen on tapahduttava, koska uutta voi synty vasta, kun vanha on lakaistu pois alta.)
Uudistuminen voi olla ihan mitä tahansa uuden hiustyylin, asuinmaan, työpaikan, elämän yleisen ”suunnan” tai uuden syystakin väliltä. Minä olen viime aikoina pohtinut, että kuka oikein syvimmiltäni olenkaan (ah, ihanan eksistentiaalista) – en tiedä – mutta kokeilen erilaisia juttuja. Ja sillä välin keskityn uusien pikkujuttujen luomiseen. Esimerkiksi uusien soittolistojen, reseptien ja luomiväriyhdistelmien kokeiluun.
Sillä ihan rehellisesti sanottuna, koska en oikein tiedä, kuka oikeastaan olen, olen aloittanut kokeilemalla, voisinko olla sinistä luomiväriä käyttävä nainen. Kenties. (Ainakin ehdottomasti olen nainen, joka kuuntelee tällä hetkellä lähinnä 50- ja 60-lukujen musiikkia. Ja ai että, kuinka hymyilyttää.)
Ja kuka edes sanoi, että on aloitettava niillä ns. suurilla asioilla. Aloittakaamme siitä, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta – vaikka niistä luomiväreistä.
Vaikka uudistumiskokeiluni ovat hyvin alkutekijöissään, seuraavasta olen jo melko varma: uuden luominen vie aikaa. Ja koska se vie aikaa, sille täytyy antaa aikaa.
Varmasti se osittain myös tapahtuu itsekseen hiljalleen, mutta se vaatii myös olosuhteiden kontrollointia ja itsekseen olemista. Siis yksinkertaisesti tilaa ja aikaa, vapautta ja rentoutta, armollisuutta. Ennen kaikkea se vaatii tyhjyyden ja tietämättömyyden hyväksymistä. Mutta kenties siinä piileekin koko prosessin taika: kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista.
Lue myös:
Keskeneräisyys (eli kun elämästä ei tule valmista)
Tahmeudesta (eli kun on vaikeaa)