Bangkok-fiilikset (tai pikemminkin niiden puute)

Vietin tammikuussa puolitoista päivää Bangkokissa. En oikeastaan odottanut mitään, muttei kaupunki kyllä mitenkään erityisesti sykähdyttänyt. Vihreys oli ihan viehättävää, mutta toisaalta mikäpä ei aavikkoon verrattuna tuntuisi kivalta.

Olin tehnyt aivan liian kunnianhimoisen suunnitelman: nopeasti hotelille ja suihkun kautta ihastelemaan kaupungin temppeleitä, Wat Trai Mit, Wat Chakrawat, Wat Saket, Wat Arun, Wat Pho, Grand Palace, Wat Phra Kaew, Wat Bechamabophit…todellisuudessa jet lag ja poikaystävän kainalo – asumme tällä hetkellä eri maissa – veivät voiton. Kun alkuillasta vihdoin heräsin, mielessä oli vain ruoka ja unien jatkaminen. 

Seuraavan aamuna herääminen oli, yllätys yllätys, kamalaa ja nähtävyyksien sijasta päätimme nukkua. Näin sekavia unia temppeleistä ja heräsin surkutellen, me missattiin auringonnousu, tämä on ihan kamalaa, kaikki on pilalla, miten me voidaan olla näin laiskoja. Pienen reality checkin jälkeen hyväksyin tappioni (jet lag 1 – minä 0) ja totesin, että minulla ei ole kapasiteettiä muuhun kuin oleskeluun ja syömiseen.

Kun sitten vihdoin pääsimme ylös sängystä, agendalla oli vain brunssi, parturin löytäminen, Siam Discovery -ostoskeskus (wow kuinka hienosti kuratoitu valikoima…mieleen tuli Lontoon Liberty) ja hengaus Thonglor- ja Ekkamai-naapurustoissa. (En osaa sanoa kummastakaan oikein mitään muuta kuin että kiva. Ihastelin lähinnä puutarhoja ja kukkaistutuksia.)

Minulla ei siis ole jakaa mitään sen kummempia Bangkok-ajatuksia, vain muutama rafla- ja baarivinkki.

Brunssin nautimme rennossa Toby’s-hipsterikahvila-ravintolassa. Not bad, oli yhteinen tuomiomme. Paikka oli hyvä valinta kurjalle jet lag -aamulle, mutta mielestäni vähän tusinapaikka – samanhenkisen paikan löytää helposti Nykistä, Lontoosta, Pariisista, Pietarista jne.

Illallistimme Somboon Seafoodissa Siam Squarella. Illallinen oli mainio, heidän kuuluisa fried curry crab -annos on taivaallista, samoin myös grillatut katkaravut ja meribassi. Toisen kerrassaan erinomaisen illallisen nautimme katukeittiössä Phra Sumen -kadulla lähellä Ku Baria. Grillatut cashew-pähkinät chilin kanssa olivat taivaallisia, samoin simpukat chili-basilikakastikkeessa. Vinkin tästä pikkuruisesta paikasta saimme Ku Barin perustajalta Anupas ”Kong” Premanuwatila.

Tästä päästäänkin Bangkokin kohokohtaan: upeaan Ku Bariin. Pikkuruinen speakeasy tarjoaa erinomaisia cocktaileja. Oma suosikkini olivat Turmeric (rum, turmeric, fennel seed, coconut syrap, lime, star anise) ja Thai Tea / Milk (thai tea, black tea, dark beer syrup, milk, lavender, nutmeg). Ku Bar on todella low-key ja sisustukseltaan minimalistisen teollinen, mutta kaikki on viimeisen päälle mietittyä. Ja, again, cocktailit ovat loistavia, maut puhtaita ja kombinaatiot raikkaita. Baarin alakerrassa on ”salainen” viinibaari – sinne suuntaan seuraavaksi, mikäli palaan Bangkokiin.

Toinen kiva baari, jossa vierailimme on astetta glamoröösimpi Vesper. Vesper kutsuu itseään taidebaariksi, sillä kaikki mestan cocktailit ovat saaneet inspiraationsa taideteoksista. Menu on kauniisti taitettu ja tarinat drinkkien takana ovat mielenkiintoista luettavaa. Olin uskollinen rakastamalleni Lucio Fontanalle, joten nautin Spatial Concept ”Waiting” -drinkin ja Gauguinin Ta Mateten.

Pullmanissa taas nukutti hyvin ja näköala kaupunkiin oli erinomainen.

Kulttuuri Ruoka ja juoma Matkat

Currently (terve, maaliskuu!)

Näin helmikuun viimeisenä päivänä pieni revittely sallittakoon. Siksi siis ”terve”.

Oikeastaan ko. tervehdys on mielestäni aivan liian reipas (ja ennen kaikkea rempseä) itselleni. Yleensä pitäydyn ilmaisuissa ”hei”, ”huomenta”, ”päivää” ja ”iltaa”. Jos olen juhlallisella tuulella, lisään ”hyvää”.

(”Tervehdys” puolestaan puhuttelee minua merkittävästi, vaikka – tai kenties juuri siksi, että siitä tulee mieleen lukion äidinkielenopettajani. Tosin kirjoitettuna se tuntuu huomattavasti luonnollisemmalta kuin ääneen lausuttuna.)

Mutta niin, palatkaamme asiaan. Helmikuun viimeinen päivä. Edessä on kuukausi vanhempieni luona (jee <33), takana alkuvuosi Kaakkois-Aasiassa. Edessä häämöttää myös paluu Dohaan ja sen jälkeen toivottavasti väitöskirjan aloittaminen jossakin päin maailmaa. We shall see. Epätietoisuus tuntuu olevan elämäni teema. En muista, milloin viimeksi olisin tehnyt tarkkoja suunnitelmia yli vuoden päähän.

Yöpöydällä on Merete Mazzarellaa – kuinka voi olla mahdollista, että olen ”löytänyt” hänet vasta hiljattain. Muistan kyllä lukeneeni hänen kolumnejaan maalla ja hurmaantuneeni, mutta jostain syystä en koskaan etsinyt käsiini hänen teoksiaan. Täti ja krokotiili, Illalla pelataan Afrikan tähteä. Isovanhemmista ja lapsenlapsista ja Elämän tarkoitus ovat valloittaneet minut täysin. On ollut ilo lukea tarkkanäköistä tekstiä. Juuri nyt luennassa on Aurinkokissan vuosi – mainio sekin.

Juhlistan Suomi-kuukautta myös aloittamalla Matti Klingen päiväkirjasarjan uudestaan. Olen fanittanut Klingeä lukiovuosista lähtien. Suuri suositus Klingen päiväkirjoille – ne ovat erinomaista luettavaa.

Ikävöin bubble-teetä, sillä sitä ei todellakaan saa tämänhetkisestä olinpaikastani. Hetken aikaa suunnittelin valmistavani sitä itse – haha – who am I kidding!?

Follow my blog with Bloglovin

Kulttuuri Oma elämä Suosittelen