Suunnittelen matkaa Pietariin ja suunnitelmistani inspiroituneena halusin vielä kerran kirjoittaa lempipaikoistani kaupungissa. Ja muutenkin…Pietarin ajattelu saa minut aina hyvälle tuulelle (hehhe, kunpa olisin ollut tällä tuulella Pietarissa asuessani viime keväänä). 

Venäläisen taiteen museo

Mikäli Eremitaaši on jo nähty tai kaipaa pienempää museota, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan Venäläisen taiteen museoon. Museo sijaitsee Carlo Rossin piirrustusten perusteella vuosina 1819-1825 rakennetussa Mihailin palatsissa, joka alun perin rakennettiin Paavali I:n nuorimmalle pojalle suuriruhtinas Mihailille. Taiteiden aukion puolelta voi ihailla palatsin julkisivua koristavia korinttilaisia pilareita ja leijonapatsaita. Museo avattiin yleisölle vuonna 1898, jolloin sen nimi oli vielä Aleksanteri III:n keisarillinen venäläisen taiteen museo.

Museon perusnäyttely esittelee venäläistä taidetta varhaisesta ikonitaiteesta tämän päivän nykytaiteeseen. Näyttelyssä on esimerkiksi Andrei Rubljovin ikoneja 1400-luvulta, mm. todella tunnetut Pyhä Kolminaisuus ja Apostolit Pietari ja Paavali, muotokuvamaalareiden Ivan Nikitinin, Andrei Matvejevin, Fjodor Rokotovin, Dmitri Levitskin ja Vladimir Borovikovskin töitä, Aleksandr Ivanovin 1800-luvun puolenvälin uskonnollisaiheisia maalauksia, sekä Karl Brüllowin, Ivan Aivazovskin, Pavel Fedotovin, Ilja Repinin ja Isak Levitanin tarkkasilmäisiä kuvauksia. Mukana ovat myös modernit mestarit Mihail Vrubel, Mark Chagall, Vasili Kandinski, Kazimir Malevitš ja Pavel Filonov. Vaikka museo ei ole toimintatavoiltaan erityisen moderni vaan edustaa vanhaa eurooppalaista koulukuntaa, on sen harmonia vertaansa vailla. Ja pysyvä näyttely on erinomainen johdatus venäläiseen taiteeseen. 

Pietarin moskeija

Yksi lempirakennuksistani Pietarissa on Poliittisen historian museon vieressä sijaitseva todella kaunis moskeija. Pietarin vanhin (ja ainoa?) moskeija on rakennettu harmaasta graniitista. Sen suuri kupoli on kauniin vaaleansininen, kun taas minareetit ovat teräsbetonia. Moskeija on koristeltu turkoosinsinisellä, keltaisella ja vihreällä. Se muistuttaa Keski-Aasian moskeijoja, erityisesti Samarkandin Gur-e-Amir-mausoleumia, mutta arkkitehtuurissa on myös piirteitä pietarilaisesta jugendista. 

Moskeija alettiin rakentamaan vasta Aleksanteri III:n hallitsijakaudella, vaikka tataareja asui Pietarissa jo 1700-luvulta lähtien, ja moskeija valmistui vuonna 1910 Nikolai II ollessa vallassa. 

Pyhän Isidorin kirkko

Marttyyri Isidor Jurjevilaiselle eli Tarttolaiselle pyhitetyssä kirkossa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, jos verrataan Pietarin muihin upeisiin basilikoihin, mutta kaunis ja sievä vihreäkupolinen kirkko on mielestäni jotenkin sympaattinen. Se myös muistuttaa entisistä hoodeistani. Arkkitehti A. A. Poleštšukin suunnittelema kirkko valmistui vuonna 1907. Kirkko suljettiin vuonna 1935 ja se otettiin uudestaan käyttöön vuonna 1994. 

Pyhän Kolminaisuuden katedraali

Vasili Stasovin suunnittelema komea kirkko valmistui vuonna 1835 ja se edustaa myöhäistä empiretyyliä. Dostojevski-fanina kiinnostui kirkosta kuultuani, että Dostojevski meni naimisiin kirkossa vuonna 1867 toisen vaimonsa, Anna Dostojevskajan kanssa. 

Gribojedovin kanava

Pietarin kaunein kanava (ja kyllä, olen täysin puolueellinen, sillä kyseessä on myös minun entinen kotikanavani). Gribojedovin eli entiseltä nimeltään Katariinan kanava sai nimensä keisarinna Katariina Suurelta vuonna 1767. Vuonna 1923 se nimettiin uudestaan Gribojedovin kanavaksi. Kanavan kulmilla ovat asuneet mm. Nikolai Gogol, Mili Balakirev ja Dostojevski. Erinomaista seutua kulttuuribongaukseen siis ja minun mielestäni kauneinta ja idyllisintä Pietaria. 

Filharmonikoiden konsertti

Pietari on erinomainen kaupunki konsertti- ja oopperaelämyksiin, sillä kaupunki on pullollaan korkeatasoisia esityksiä. Mikäli vain tulee tilaisuus, ei kannata jättää menemättä Filharmonikoiden konserttiin. Suurella salilla on erityinen merkityksensä pietarilaisille, sillä siellä ovat soittaneet esimerkiksi Wagner, Sibelius, Tšaikovski, Debussy, Liszt ja Šostakovitš. Perinteen mukaan syyssesonki avataan aina Šostakovitšin Leningrad-sinfonialla, eli seitsemännellä sinfonialla. 

—

I <3 SPB.