Une Femme: Louise Bourgeois

Ranskalais-amerikkalainen Louise Bourgeois on yksi merkittävimmistä 1900-luvun taiteilijoista. Bourgeois oli aktiivinen 30-luvulta vuoteen 2010. Hänet tuntetaan parhaiten suurikokoisista installaatioistaan ja veistoksista (esimerkiksi Maman-jättihämäkki. Yksi veistoksista on muuten Dohassa), mutta Bourgeoisin kokonaistuotanto on paljon laajempi ja monipuolisempi – maalauksia, etsauksia, vedoksia, piirrustuksia…

LB.jpg

Bourgeoisin koki taiteen tekemisen olevan vahvasti terapeuttinen, puhdistava kokemus. Art is a guarantee of sanity, hän totesi kuvatessaan suhteestaan taiteeseensa. Bourgeoisin lapsuuden traumat, erityisesti hylätyksi tulemisen pelko ovat hänen taiteensa keskiössä, mutta koska hänen työnsä ovat äärimmäisen monimutkaisia, ei niitä pitäisi ymmärtää pelkästään ko. perspektiivin kautta.  

Bourgeoisin ensimmäinen retrospektiivi järjestettiin MoMA:ssa 1982. Se oli myös MoMA:n ensimmäinen naistaiteilijan soolonäyttely. (Jep…I know.) Vuonna 2017 MoMA järjesti näyttelyn, joka keskittyi Bourgeoisin piirrustuksiin, joita ei ole tutkittu kovinkaan paljoa. 

maman.jpg

Bourgeois koki hänen hämäkkinsä olevan kaikista menestyksekkäin subjekti, jonka hän on luonut. Hämäkkimotiivi dominoi hänen 90-luvun loppupuolen tuotantoaan, tosin se esiintyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1947. Hämäkki, joka on yhtäaikaa peto ja suojelija, kuvastaa äitiä, maman. Kehrääminen ja kutominen liittyvät Bourgeoisin äitiin, joka työskenteli perheen gobeliinibisneksessä ja joka kannusti Bourgeoisia liittymään yritykseen myös. 

Louise Bourgeois (1982) Robert Mapplethorpen silmin

Maman (1999)

Kulttuuri Suosittelen

Poskisuudelmista ja (pakko)halauksista

Ulkomailla asuessani pää on mennyt lukuisia kertoja pyörälle erityisesti tervehtimisen suhteen. Milloin pitäisi kätellä? Entä milloin tervehtiä poskisuukoin? Kuinka monta? Kummalta puolelta aloitan? 

Nyt vuosien jälkeen poskisuutelu ja kättely tuntuvat itsestäni kaikista luonnollisimmilta tavoilta tervehtiä. Haalamista sen sijaan vihaan, paitsi tietysti jos kyseessä on oikeasti läheinen ihminen, esimerkiksi ystävä tai perhetuttu. Suomessa huomaan usein joutuvani pakkohalauksiin puolituttujen kanssa. Tiedättehän, kun ei oikein ole varma kättelisikö tai vain sanoisi hei ilman sen kummempaa kehollista kontaktia vahingossa tuleekin halanneeksi, koska ei halua vaikuttaa tylyltä. 

Andreas-Ortner-Latest-Editorial-for-ELLE-Czech-November-2018-2.jpg

Pakkohalaukset, non merci, mutta kättelyt ja poskisuudelmat, yes please. Tosin rehellisesti sanoen hyvin harvoin poskisuutelen Suomessa ketään. Sekin voisi tuntua vähän oudolta. Ja, no, pakotetulta tai feikiltä.  

Suhtautumiseni poskisuudelmiin ei ole aina kuitenkaan ollut mutkaton, vaan siinäkin on ollut säätämistä. Itse asiassa vieläkin joskus saatan ajautua hullunkurisiin tilanteisiin. Omissa ympyröissäni ylivoimaisesti suosituin käytäntö on kaksi suukkoa, tai siis kevyttä hipaisua tervehdittävän poskeen, alkaen minun vasemmaltani eli tervehdittävän oikealta puolelta. Näin tervehdin ystäviä ja tuttuja Euroopassa ja Qatarissa, ja joukossa on kaikenlaisia kansalaisuuksia marokkolaisista libanonilaisiin ja itävaltalaisista intialaisiin. Kyseessä ei ole niinkään maakohtainen tapa, vaan ystävä- ja tuttavajoukkojen käyttämä käytöskoodi. 

Poikkeuksia on tietysti runsaasti. Joidenkin hollantilaisten ystävieni kanssa tervehdimme kolmella suukolla, kuten maan tapa on. Qatarissa puolestaan tervehdin paikallisia naispuolisia ystäviäni kolmella suukolla. Ne annetaan tervehdittävän oikealle poskelle. Italiassa ollessani puolestaan vaihdan kaksi suukkoa, mutta aloittaen tervehdittävän vasemmalta poskelta. Voi niitä lukuisia kertoja, kun huulet ovat osuneet väärään kohtaan. Ranskassa olen tottunut antamaan myös kaksi pusua, mutta käsitykseni mukaan tämä voi vaihdella. On olemassa muuten hauska sivusto, Combien de bises?jossa voi käydä kertomassa, kuinka monta suukkoa antaa missäkin Ranskan maakunnassa. Pariisissa luku on sivuston mukaan yleensä kaksi. Belgia on itselleni kaikista hämmentävin paikka mitä poskisuudelmiin tulee. Osa belgialaisista tuttavistani pitäytyy yhdessä, toiset kahdessa. Kenties kyseessä on vallonit v. flaamit -juttu, en osaa sanoa. 

Andreas-Ortner-Latest-Editorial-for-ELLE-Czech-November-2018-3.jpg

Kaikista ongelmallisimpia ovat kuitenkin tilanteet, joissa ystävä on vaihtanut asuinpaikkaa ja juurtunut sinne. Esimerkiksi tšekkiläinen ystäväni, joka asuu nykyään Belgiassa, hänen kanssaan me aikojen alussa, siis vuodesta 2008 tervehdimme aina kahdella suukolle. Pari vuotta sitten huomasin, että olemme siirtyneet yhteen suukkoon. Johtuuko se sitten ystäväni brysseliläistymisestä vai siirtymisestä järkevämpään ajankäyttöön, mene ja tiedä. Samassa sarjassa ovat myös ne muutavat ystävät, joiden pusumieltymykset riippuvat siitä, missä fyysisesti ollaan. Siinä missä milanolainen ystäväni aloittaa tervehtimisen vasemmalta poskelta kotikaupungissaan, Berliinissä hän suukottaa ensiksi oikeaa poskea. Uhhhhhh. 

— 

Andreas Ortner for Elle Czech 11/18

Suhteet Oma elämä