Asioita ja tilanteita, joita minun on hankala ymmärtää
Sanan anteeksi käyttämättömyys. Ruuhkametrosta pois pyrkiessä, kadulla, ruokakaupassa, missä tahansa, minun on hankala ymmärtää, ettei avata suuta ja pyydetä tilaa, vaan yritetään tunkea väkisin. Joskus Suomessa ollessa tuntuu, että anteeksi, pääsisinkö on yksi maailman hankalimmista lauseista.
Uutisten lukemattomuus. Joo joskus on aamulla kiire, eikä ennätä lukea Hesaria. Niin käy varmasti meille kaikille. Mutta että systemaattisesti kieltäytyy uutisista ja vielä hehkuttaa sitä, ei, en pysty käsittämään. Tämä edustaa itselleni sellaista hyväosaisuutta, että mua ihan suoraan sanottuna puistattaa. Kenellä meistä on oikeasti varaa – ja ennen kaikkea oikeus, olla lukematta uutisia, vaikka kyllä, välillä ahdistaa, usein raivostuttaa ja melkein joka aamu suututtaa.
Kun joku puhuu yliopistosta kouluna. Mun sisareni sanoo (lipsauttaa) aina silloin tällöin, että tänään on koulua. Mä vastaan aina, että ai jasso, milläs luokalla sä olet?
Ignoranssi. ”Mua ei voisi vähempää kiinnosta historia”. Ei minuakaan nyt kauheasti kiinnosta kiinanpalatsikoirat, mutta en silti huutele, että muapa ei voisi vähempää kiinnostaa kiinanpalatsikoirat. Toisekseen, mitä se tarkoittaa, kun joku sanoo ettei häntä kiinnosta historia? Kuinka hän hahmottaa maailmaa? Vai tarkoittaako hän, ettei häntä kiinnosta historiallinen nippelitieto, vuosiluvut ym? (Kun historia on niin paljon enemmän kuin mitään vuosilukuja…)
Ihmiset, jotka arvottavat toisia koulutuksen perusteella. Se, että joku on maisteri ei tarkoita yhtikäs mitään muuta kuin että hän on maisteri. Kusipäisyys, huonot käytöstavat tai henkisen sivistyksen puute eivät katso koulutusta tai sen puuttumista.
Ihmiset, jotka arvottavat toisia heidän käymänsä yliopiston perusteella. Edellistä kammottavampi joukko.
Kirjahyllyn järjestämistä värien mukaan. Been there, done that. Lopulta meni hermot (en löytänyt ikinä mitään) ja mielenrauha järkkyi, Dostojevski ja Hemingway vierekkäin, no I don’t think so. Puhumattakaan kauno- ja tietokirjallisuuden sekoittamisesta.
Ihmisiä, jotka eivät tervehdi vierustovereitaan lentokoneessa. Mielestäni tämä on yksi huonojen käytöstapojen huipentuma. En todellakaan odota mitään elämänkertaa, pelkkä asiallinen ”hei”, ”hello”, ”good morning” tai mikä tahansa muu tervehdys on kuitenkin paikallaan. Pahimmassa tapauksessa tässä istutaan kuitenkin kymmenen tuntia vierekkäin.
Sitä, että kuljetaan oopperassa/konsertissa/teatterissa penkkirivien läpi takapuoli toisia ihmisiä kohti. Äitini opetti tämän mulle kun olin ehkä jotain 4-vuotias, eikä ikinä tulisi mieleenkään mennä penkkirivien halki mitenkään muuten kuin kasvot kohti ihmisiä.
Olemattomat käytöstavat sähköpostitse ja muissa viestimissä. Muistan ikuisesti, kun lähetin suomalaiseen nettipankkiini viestin ja koska olen tottunut kommunikoimaan kirjoittamalla lähinnä englanniksi, viestini oli totta kai aivan liian kohtelias konditionaaleineen ja korulauseineen. Vastaus oli kuitenkin niin lyhyt ja angloaivoilleni epäkohtelias, että raivostuin ja meinasin vaihtaa pankkia. No joke. Näinä päivinä mua ärsyttää jengin tympeät kysymykset Zadaassa ilman kiitoksia ja muita kohteliaisuuksia.
Ihmisiä, jotka kirjoittavat tällaisia listoja. 😉 Varsinaista energian tuhlausta, jos ihan rehellisiä ollaan.
—
Janne Rugland for Costume Magazine
