Millaista on hyvä elämä? Jos minulta kysyttäisiin juuri nyt, niin vastaisin että hyvä elämä on mahdollisimman yksinkertaista, mutta ajatuksiltaan runsasta. 

Yksinkertaisuus syntyy rutiineista ja omista nautinnoista. Laadukas aamuespresso, nyt tammikuussa olen vaihtanut ison mukillisen maitokahvia pikkuruiseen espressokupilliseen – härkäviikot; Ultima Thule -olutlasi, paras lasi aamuveteen; kashmirvaatteet; lempivillasukat; yksinkertaisia mutta värikkäitä ruoka-annoksia. Samat korut päivästä toiseen, eli Nykistä ostettu solmusormus, vanhemmilta saatu sormus, poikaystävän antama ananasomuletti, isotädin Bismarck-kauluketju, joten pidän ranteessa monin kerroin kieputettuna; aamiaiseksi yksi paistettu kananmuna; La traviatan alkusoitto; Lomonosovin verkkokupit; TeaHouse of Wehmaisin Oolong- ja Kiss Me Kate -teet. 

Päivät muistuttavat toisiaan, kaikki vaikuttaa kovin yksinkertaiselta. Teen töitä eli luen, kirjoitan, ajattelen, kirjoitan sähköposteja, syön, juon, nukun, liikutan vartaloani. 

Yksinkertaisuus kiinnostaa kaikessa muussa paitsi ei ajatuksissa. Ajatukset, mitä runsaampia, kiinnostavampia ja monimutkaisempia sen parempi. 

Kuinka monimutkaisia, runsaita ajatuksia voi sitten kultivoida? Lukemalla paljon, katsomalla paljon, kuuntelemalla paljon. Joululomalla luin Matti Klingen uusinta päiväkirjaa Niin siinä kävi ja mietin, että minäkin haluaisin aloittaa taas päiväkirjan pidon ja keskittyä ajatuksiini ja analyyseihin, en niinkään tunteisiini. (Toisaalta, mikä onkaan niiden kahden ero). Tarkoitan, että haluaisin keskittyä asioiden, ilmiöiden, eri tekstien ja näyttelyiden analysoimisiin, en pelkästään oman emotionaalisen tilani tallentamiseen. (Vaikka toki ymmärrän senkin arvon). Pidin tällaista päiväkirjaa isoimpien kirjoitustöitteni; kandityö, gradu, laajat esseet, töihin liittyvät tutkimusprojektit ja niistä oli paljon hyötyä. Tein toissapäivänä listan asioista, joista haluaisin lukea enemmän vuonna 2019, koska koen tietämykseni niistä olevan niin ohutta. Listalla ovat mm. Suomi keskiajalla, Moskovan Venäjä, Wittgenstein, fysiikan perusteet, suuri skisma ja Japanin historia. 

Huomionarvoista tietysti on, että runsaat ja monimutkaiset ajatukset eivät tietenkään ole originellejä, ainakaan jos niitä arvioidaan tieteellisin perustein. Ainakin omalla kohdallani on kyse 99 prosenttisesti muiden ajatuksista, jotka minua kiehtovat. On joukossa tietysti paljon reaktioita ja jopa kriteekkejä näihin ajatuksiin, muttei niistä voida puhua ominani. On tietysti myös muutama ajatus, joiden toivoisin olevan ainutlaatuisia, mutta enpä tiedä, ainakin jos puhutaan alaani liittyvistä ajatuksista, niin kyllä sitä taidan aika tiukasti paradigmassani kiinni olla. 

Le Penseur, Auguste Rodin (1910)