Le Week-End

Totuttelen vieläkin siihen ajatukseen, että lauantai on nykyään sunnuntai ja torstai perjantai. Ahemm, pelkkiä muotoseikkojahan nämä ovat, mutta silti…sisäisen kalenterini ja fiiliksen kannalta merkittäviä verbaalisia muutoksia. Toki me eurooppalaiset vielä käytämme torstai-illasta sanaa Friday Night, ja kenties joku päivä Thursday Night tuo mieleen samanlaisen helpotuksen (if so, sitten olen kyllä ihan oikeasti kotiutunut). 

Kulunut viikonloppu kului tehdessä just mitä huvittaa. Perjantaina (eli suomalaisena lauantaina siis ;)) se oli makoilua, brunssi ulkona (pisteet Pearlissa sijaitsevalle Shakespeare and Co -raflalle. Ruoka oli ihanaa, mutta valitettavasti keskipäivällä on vielä aivan liian kuuma ruokailla ulkona, joten oli palattava suoraan takaisin sänkyyn), lisää makoilua (tai no, löhöämistä suorastaan. Auringonlaskua sentään jaksoin silmäillä), illallinen erinomaisessa intialaisessa Bukharassa (kymmenen pistettä murgh makhanille) ja aikainen nukkumaan hipsiminen jo ennen kello iltakymmentä

Bukharasta voisin kirjoittaa enemmänkin. Se on lämminhenkinen ja mutkaton intialaisravintola itäisessä Dohassa. Minulle ja seuralaiselleni annettiin oma pieni booth, sellainen pikkuruinen sermien kera suljettu intiimi tila. Ruoka oli, kuten jo totesin, erinomaista ja pikkutilassamme oli hyvä kikatella. Ruokalajien välissä harjoittelin arabiaa. Osaan jo yli kaksikymmentä kirjainta ja puolisen sataa sanaa, kuten lompakottyttöpoikaperhonen ja tule. Mielenkiintoisesti juuri nuo sanat sopivat elämäntilanteeseeni myös. Kenties vuoden lopussa kykenen kommunikoimaan jo lausein, mutta juuri nyt perhonen ja tule vievät pitkälle. Sekä tietysti habibi…kaiken alku ja loppu.

thumb_IMG_0455_1024.jpg

Tänään sen sijaan siivosin koko huushollin laatikoita (!!) myöten, pesin neljä koneellista pyykkiä, kuuntelin vuoroin Jay Z:tä ja Simon & Garfunkelia ja ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa tunsin, että minulla on jonkinlainen koti, ei pelkkä kämppä, asunto tai vuode. Tunne on hieno ja arvokas, ja yritän varjella sitä ainakin loppuvuoden.

— 

Sunday (aka Monday), I’m ready. 

Kulttuuri Matkat Suosittelen

Currently

thumb_IMG_0749.JPG_1024.jpg

Just nyt tekee mieli vain katsoa Godardin filmejä, tupakoida sängyssä (hyhhyhhyi, ei nyt oikeasti, mutta tässä mun fantasiaelämässäni – joskin on ehkä vähän kyseenalaista unelmoida tupakoinnista?!), lukea Saganin Bonjour Tristesse -teosta ja katsella päivät pitkät Baconin maalauksia. 

thumb_IMG_0270_1024.jpg

Yöpöydälläni on Rumin teoksia, matkakuume Iraniin kasvaa ja toivon, että arabian jälkeen minulla olisi tilaisuus opetella farsia. Kenties rakkaimmista rakkain lause tässä maailmassa on Rumin somewhere beyond right and wrong, there is a garden. I will meet you there.

thumb_IMG_0424_1024.jpg

Nyt vihdoin vaatekriisini (ratkaisu: univormupukeutuminen) selätettyä olen havahtunut siihen, että päästäni lähtee kammottava määrä hiuksia jokaikinen päivä. Tiedän, että edes asiasta julkisesti kirjoittaminen on…alleviivaa etuoikeutettua asemaani (sillä tässä maassa on ihan tarpeeksi paljon suurempia ongelmia, joista voisin kirjoittaa). 

thumb_IMG_0423_1024.jpg

Libanonilaisen ystäväni mielestä mustat sandaalini (hän kutsuu niitä nimellä jesus sandals) ovat totaalisen kammottavat. No, hän ei selkeästi ymmärrä kuinka uskomattoman mukavat ne ovat. Ja toisekseen, varpaani hengittävät (aaaahhhhhhhhh, ajatuskin paksuista kengistä saa minut huonovointiseksi). 

thumb_IMG_0362_1024.jpg

Islamilaisen taiteen museon kahvila MIA Café on edelleenkin eräs maailman parhaimmista museokahviloista. Ensi viikolla aion viettää siellä iltapäiväni lueskellen ja ihan vain ollen, nautiskellen suht vapaasta viikostani. 

thumb_IMG_0271_1024.jpg

Etsinnässä on paikallinen räätäli, sillä ajatuksenani on teettää pari superyksinkertaista mustaa polvipituista mekkoa. Rakas Nykistä ostettu second hand -mekkoni kun alkaa olla jo elämänsä elänyt. Suora hihaton mekko lienee yksi elämäni parhaimmista ostoksista. 

thumb_IMG_0272_1024.jpg

Tummanvihreä army-paita sen sijaan jotenkin kummallisesti muistuttaa minua Caroline de Maigretista (häntä jumaloin! Quelle femme!) ja olo on aina jotenkin kivan voimakas…powerful se yllä. Voimavaate siis. De Maigretista puhuen, nyt mieleeni tuli tämä todella hauska 10 Ways To Be Parisienne -video. Joululomalla täytyykin lukea de Maigretin ja kumppaneiden teos uudelleen.

thumb_IMG_0390_1024.jpg

Bisous viikonloppuunne. Omassani aion ehdottomasti solveltaa pariisittarien oppeja, viettää aikaa sängyssä (Godardin kanssa tai ilman) ja tehdä just mitä mieli lystää.

Suhteet Oma elämä Matkat Suosittelen