Ensimmäinen havaintoni Milanosta oli se, kuinka paljon kaupunki on muuttunut sitten viime visiittini keväällä 2015.

Kaupunki tuntuu olevan täynnä intoa ja uutta energiaa.

Luonnollisesti, monet asiat sen sijaan eivät ole muuttuneet. Useiden miesten luottounivormu näyttää olevan edelleenkin vaaleiden housujen ja tummansinisen takin yhdistelmä. Nuoremmat miehet luottavat hyvin istuviin farkkuihin, kashmirneuleeseen ja loafereihin. 

Olen vieraillut Villa Necchi Campigliossa, Museo Poldi Pezzolissa ja Museo del Novecentossa. Ystäväni kanssa olemme syöneet pizzaa (certo), keskustelleet Euroopan tulevaisuudesta, Milanon renessanssista ja hänen Arturo-kissastaan. Ja noin tuhannesta muusta aiheesta (emme ole nähneet toisiamme yli puoleentoista vuoteen, eli keskustelevaa riittää). 

Mielessä on pyörinyt elämäni Italiassa ja juuri nyt ikävä Roomaan ja vuoteen 2015 on melkoinen.

Ennen kaikkea, New Yorkissa vietettyjen kuukausien jälkeen on fantastista olla Italiassa aistimassa, kokemassa ja ihailemassa kaikkea tätä kauneutta ja runsautta, joka on niin kovin erilaista Yhdysvaltoihin verrattuna.