Oli taas maanantai. Heräsin ennen herätyskelloa (tai no, kyseessä ei oikeastaan ole herätyskello vaan Sleep Cycle -sovellus, joka herättää ’kevyesti’ noin kello 6.30), menin suihkuun, luin uutiset, vastasin pariin Euroopasta saapuneeseen viestiin, kävelin metroon, tilasin kahvin, saavuin toimistolle, istuin, työskentelin.

Illalla menin oopperaan. Kuuntelin Anna Netrebkoa ja mietin, voiko tämä olla totta. Kun on tätä, tarvitseeko edes mitään muuta?

Kolmen ja puolen tunnin ajan en miettinyt murheita, töitä, tulevaisuutta, metrojunia tai edessä häämöttävää muuttoa. Nyyhkytin onnesta ja silkasta tunteesta läpi koko Jevgeni Onegin -oopperan.

—

Viime viikolla minulta kysyttiin, miksi tarvitsemme taidetta? Tarvitsemme taidetta esimerkiksi siksi, että voimme maanantai-iltana jättää maalliset ongelmamme ja siirtyä toiseen maailmaan. 

—

Kun mietin ihastuttavia hetkiä elämäni varrelta, ne usein liittyvät kulttuuriin ja taiteeseen. Esimerkiksi ylläoleva Jamies Turrellin Meeting-installaatio MoMA PS1 -museossa Queensissä. Kokemus oli transformatiivinen ja ennen kaikkea meditatiivinen. 

—

Last night’s Eugene Onegin was everything <33