Pikkuliskoja ja keskikokoisia kiukkuja

Elämäni Dohassa on vihdoin alkanut asettua uomiinsa. Tai niin ainakin uskallan epäillä. Arki on pääsääntöisesti onnellista, mutta välillä olen todella kiukkuinen. Kenties toiset expatit voivat tunnistaa sen onnettoman kiukun, joka pursuaa esimerkiksi väärinkäsityksistä ja kommunikaatio-ongelmista. Tai vedenostoreissuista, jotka kestävät neljä (kyllä – neljä !!!) tuntia. Lähiostoskeskukseni on nimittäin jättikokoinen (kuten varmaankin suurin osa dohalaisista kauppakeskuksista) ja joka kerta minusta tuntuu, että suorastaan hukun sinne. Tai kenties olen vain pohjimmiltani kiukkuinen ihminen, mene ja tiedä.

thumb_IMG_0350_1024.jpg

Lämpötila on näinä päivinä noin 35-37 celsiusastetta ja ero syyskuiseen yli 40 asteeseen on huima. Vihdoinkin olen päässyt hengailemaan puistoon. MIA Park Islamilaisen museon edustalla on todella viihtyisä ja näköala West Bay -naapurustoon on ihastuttava. 

thumb_IMG_0383_1024.jpg

Islamilaisen taiteen museo on edelleen suosikkini ja happy placeni. Toinen turvapaikkani on La Piazza -kahvila hotelli Souq Waqif Boutique Hotel Al Biddan yhteydessä. Ystäväni ja minä suuntaamme sinne aina arabiantuntiemme jälkeen voivottelemaan aakkosten vaikeutta ja valittamaan opettajamme vanhanaikaista opetustyyliä. (Tai toisaalta: arabian kielen vaikeus on myös todella virkistävää, sillä on hyvä tehdä jotakin, jossa on todella huono. Ja opettajamme opetustyyli edellyttää ehdotonta skarppiutta, mikä lienee myös todella hyvä juttu oppimisemme kannalta.) Anyways, luottopaikat tuovat oman turvansa ja rytmittävät muuten paikoin sekavaa arkea. 

thumb_IMG_0370_1024.jpg

Yllättäville ruuhkille, liskoille (jep – kuten eräänä päivänä löysin kylpyhuoneestani), toimimattomille jalankulkijoiden liikennevaloille ja kommunikaatio-ongelmille osaan jo heiluttaa olkapäitäni ja suhtautua niihin vain asioina

Jaahas, hei pikkulisko, just joo, tällaistä tänään. Voisikohan talonmies tulla ja poistaa hänet vai uskaltaisinko minä?

thumb_IMG_0384_1024.jpg

Suurin osa kiukuistanikin menee ohitse auringonlaskuja seuratessa ja ajatellessa, kuinka etuoikeutettu ja onnekas olenkaan, että voin kokea myös tällaista elämää – ruuhkien ja liskojen kanssa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *