Seikkailuista (eli elämästäni)

Pyrin suhtautumaan elämääni kuin seikkailuun, samanlaisella uteliaisuudella ja innostuksella. Eli ajatella elämästä samoin kuin lapsena, jolloin kaikki oli jännittävää, uutta ja mielenkiintoista. Lapsena rakastin atlaksia. Opettelin lippuja, pääkaupunkeja ja elinkeinoja. En tiennyt mitään parempaa kuin karttakirjojen lueskelu tunti ennen nukkumaanmenoa. Kyläillessäni setäni luona pyysin häntä aina kertomaan hänen matkoistaan ympäri maailman. Suosikkejani olivat hurjat seikkailut Kuubassa ja Länsi-Afrikassa, sekä kaikki mikä liittyi Tyyneen valtamereen. Tiesin koko elämäni, että minäkin haluaisin asua ulkomailla, nähdä mahdollisimman paljon ja tietää mahdollisimman monesta asiasta mahdollisimman paljon. Minua kiinnosti vähän kaikki, matkustaminen fyysisesti mutta myös ajatusten tasolla, eli kirjojen kautta. 

No, seitsemänvuotias minäni olisi varmasti tyytyväinen kuullessaan, että 26-vuotias minäni on asunut seitsemässä maassa ja lukenut paljon. Eli elänyt juuri sitä seikkailua, jota niin kovasti lapsena toivoin. 

IMG_0262.jpeg

Seikkailuissani on vain se ongelma, että nälkä kasvaa syödessä. 

Ja toisaalta jotkut toiset haaveet vaativat pidempiaikaista paikallaanoloa. Tähän dilemmaan en ole löytänyt ratkaisua. 

IMG_0263.jpeg

Vietin tammikuussa aikaa Suomessa ja vaikka se oli ihanaa, oikeastaan täydellistä, silti rinnassa tuntui puristavalta. Väärältä. (Enkä todellakaan halua olla, ihminen joka puhuu Suomesta valittaen. Suomi on hieno maa, kotimaani, kaunis, puhdas, paikoin rauhallinen, hyvä paikka asua ja olla.) Silti olin vähän sellaisella toinen jalka ovenraossa -fiiliksellä. Kaipasin asioita, joita en täysin ymmärrä, vieraita kieliä, erilaisia liikennemerkkejä, tuntemattomia hajuja. Kaipasin sitä, etten kuulu joukkoon. Sitä, että voin taka-alalta havainnoida. Eli kaipasin sitä seikkailufiilistä.

IMG_5648.JPG

Miten ylläpitää seikkailufiilistä, mutta pysyä samassa maassa pidempään kuin vuoden? Vai suhtaudunko koko dilemmaan aivan väärin, kenties seikkailu ja pysähtyminen eivät ole toistensa vastakohtia vaan voivat hyvin olla olemassa yhtä aikaa. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *