Sielunhoitoa

Olen melko ahkera huolehtimaan vartalostani. Kuivaharjaan, rasvaan, liikun, syön ravitsevasti, hellin, silitän, kunnioitan. Olen tarkka yöunistani ja päivittäisestä liikunnasta.Treenaan tavoitteellisesti, mutta hellästi ja mietin, mitä syön.

Mutta entä sielu? En aina tahdo muistaa, että sielun ravitseminen on vähintään yhtä tärkeää kuin kropan. (Ja vaikka vartalosta huolehtiminen myötävaikuttaa myös sielulliseen hyvinvointiin, tarvitsevat sielu ja mieli silti omaa aikaa.)

Miksi olen niin tarkka, mitä laitan suuhuni, mutta en ollenkaan niin tiukka koskien myrkyllisiä ajatuksiani? Turha ja uuvuttava itsekritiikki, ylianalysointi, murehtiminen, asioiden vatkaaminen…voi mieli ja sielu parkaani. Samaan tapaa kuin mittaan sykettä lenkillä, haluan huolehtia henkisestä hyvinvoinnistani, jotta mieli vahvistuu ja on enemmän tilaa lempeydelle ja luovuudelle.

Uuvuttavan kevään jälkeen näin kesän kynnyksellä pyrikin tekemään valintoja, jotka ovat ennen kaikkea hyväksi sielulleni:

paljon kirjoja ja paljon unta,

aikaa ajatella eli mahdollisemman tyhjä kalenteri,

taidetta eri muodoissa,

meditaatioharjoituksia,

tyhjyyden ja tekemättömyyden sietämistä,

keskusteluja rakkaiden ystävien kanssa,

uusien asioiden tekemistä,

yksinoloa,

maalaamista,

Instagram-paasto.

Mieleeni tulee myös Yoko Onon Cleaning Piece -sarja, jonka kokeileminen kiinnostaa myös. Tässä sarjan ensimmäinen osa:

CLEANING PIECE I 

Write down a sad memory. 

Put it in a box. 

Burn the box and sprinkle the ashes in the field. 

You may give some ashes to a friend who shared the sadness.