Tag: Mieli

Olen käyttänyt merkittävän osan elämästäni murehtimiseen ja erilaisten varsin epätodennäköisten skenaarioiden pelkäämiseen. Jo pidempään olen huomannut ajattelevani, että koska kaikki on niin hyvin juuri nyt, jotakin pahaa aivan varmasti tapahtuu kohta. Joku kuolee tai minä kuolen tai tapahtuu joku kauhea asia. Aivan kuin osa minusta ajattelisi, että mikäli valmistaudun niihin kauheisiin asioihin, ne eivät tunnu niin kauheilta sitten […]

Sanan anteeksi käyttämättömyys. Ruuhkametrosta pois pyrkiessä, kadulla, ruokakaupassa, missä tahansa, minun on hankala ymmärtää, ettei avata suuta ja pyydetä tilaa, vaan yritetään tunkea väkisin. Joskus Suomessa ollessa tuntuu, että anteeksi, pääsisinkö on yksi maailman hankalimmista lauseista. Uutisten lukemattomuus. Joo joskus on aamulla kiire, eikä ennätä lukea Hesaria. Niin käy varmasti meille kaikille. Mutta että systemaattisesti kieltäytyy uutisista ja […]

Olen totaalisen kyllästynyt kirjoituksiin, joissa ensiksi todetaan oma taipumus perfektionismiin, mutta samalla alttiutta glorifioidaan listaamalla, kuinka koti on putipuhdas, kaapit järjestyksessä, ura nousukiitoinen, viisi maratonia juostu ja mandariinikiinaa opiskellaan lauantai-iltapäivisin yhdessä tyttären kanssa.  Älkää ymmärtäkö väärin, minäkin olen perfektionisti, mutta työskentelen tietoisesti sen eteen etten olisi. Siksi en halua pitää yllä minkäänlaista illuusiota, että perfektionismi olisi jotenkin […]

Rakastan alkuja, kuten olen jo aikaisemmin useaan otteeseen todennut. Maanantait, sunnuntait (Qatarissa viikko alkaa sunnuntaisin), kuukauden ensimmäiset päivät, lukuvuoden alut, ensimmäinen työpäivä, aamut, auringonnousut, rakastan niitä kaikkia. Siksi vuoden ensimmäinen päivä on itselleni aina niin erityinen. Itse asiassa se on mielestäni usein vuoden paras päivä. Fiilistelen tulevaa, lepään, haaveilen, olen innoissani, keskityn.  Pidän aluista, koska olen koukuttunut […]

Vuosi 2018 oli…no, pitkä. Aloitan vuoden purkamisen listaamalla asiat ja aatokset, joihin vuoteni kiteytyy.  Vuoden ooppera…en tietenkään osaa valita vain yhtä, kahdenkin valitseminen on hankalaa, mutta…Verdin Macbeth ja Šostakovitšin Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth. Molemmat näin vanhassa Mariinskissa ja molemmat nytkäyttivät jotakin sisälläni.  Vuoden kauneustuote…Whamisan Toner Deep Rich. Vaihtaminen Whamisaan oli myös yksi vuoden parhaimmista päätöksistä, hands down.  Vuoden biisi…Paperi T:n Paniikki.  Vuoden loma…pusuloma […]

Viimeiset seitsemän vuotta ovat kuluneet viuhahdellen ympäri maailmaa. Milloin olen tavoitellut onnea, milloin rakkautta ja menestystä. Milloin niitä kaikkia ristiin rastiin. Yleisvireeltään elämä on pyörinyt pitkälti sellaisen sit kun -ajattelun kautta. Sitten kun olen kandi, sitten kun olen asunut New Yorkissa, sitten kun olen ollut YK:lla, sitten kun maisteritutkinto on valmis, sitten kun väitöskirjapaikka on varmistunut. Että […]

Velloin maaliskuun viimeisen viikon jonkin asteisessa kärsimyksessä. Edessä häämötti ensiksi lento Helsinkiin ja sitten muutto Pietariin kahdeksi kuukaudeksi. Miksi minun pitää taas lähteä? Miksi olen aina pakkaamassa? Miksen ole tehnyt sellaisia valintoja, jotka pitäisivät minut yhdessä paikassa? Pelkkä ajatuskin pakkaamisesta ja sulloutumisesta Helsingin koneeseen saivat minut huonovointiseksi, joka tietysti oli valitettavaa, sillä eivät pakkaaminen tai matkustaminen […]

Tänä vuonna minulle on kirkastunut ajatus, joka on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Suoritan elämää, siitä ei ole kysymystäkään. Itse asiassa olen suorittanut sitä varmaankin jo noin viisivuotiaasta saakka. Balettitasoryhmästä toiseen, viulutasokokeesta seuraavaan, syystodistuksesta kevättodistukseen. Nykyään suorittaminen on tietysti vähän eri sfääreissä. Samaan aikaan ammatilliset ja opintoihin liittyvä onnistumiset tuntuvat entistä laimeammilta. Rehellisesti sanottuna ne tuntuvat harvoin […]

Eilen illalla kömpiessäni toimistolta kotiin (minun on ehdottomasti käytettävä ilmaisua ’kömpiä’, sillä olin viettänyt taas 12 tuntia akselilla kirjasto-toimisto) minut valtasi kummallinen onnentunne. Ulkona tuoksui taiaonmaiselta. Siis kertakaikkisen uskomattomalta. Kesältä, raikkaalta ja aavistuksen toiveikkaalta. Tuntui kuin sielussa asti olisi kihelmöinyt ja sain vihdoin hengitettyä syvään. Kaikkien ajatusten (mikäli ahdistusta ja itseään toistavaa voihkintaa voi kutsua ajatuksiksi) olin […]

Jos mun ja Dohan suhteella olisi tunnusbiisi, se olisi varmaankin Tšaikovskin Valse Sentimentale, Op. 51 No. 6. Sellainen vähän melankolinen mutta kuitenkin sopivalla tavalla dreamy. Tai kenties se voisi olla myös Post Malonen Go Flex (koska se on mun lempiruuhkabiisi, siis biisi, jota kykenen kuuntelemaan jatkuvalla toistolla yli puolitoista tuntia, mikäli olen juuttunut ruuhkaan). (Tiedän, miten on mahdollista, että […]