Turvabiisejä

Viime aikoina olen miettinyt turvaa. Mistä turvallisuuden tunne syntyy? Miten omaan elämäänsä voi tuoda lisää turvaa erilaisin arkisin toimin?

Minä kuuntelen musiikkia paljon, aina liikkuessani paikasta toiseen, usein myös kirjoittaessa tai tehdessä töitä. Musiikki onkin yksi lempitavoistani muuttaa olotilaani ja rakkaimmat kappaleeni, eli turvabiisini, ovat hyvin tärkeitä.

Oceanwalk, Astronautalis

Tämä biisi vie minut aina Edinburghin keskustaan, vuoteen 2011. Kappale lienee koko elämäni rakkain ja siksi kuuntelen sitä verrattain säästeliäästi. Mutta kun kuuntelen…oi oi oi. Looooooooooove.

Song for Zula, Phosphorescent

Voi olla, että tämä biisi tuli elämääni Greyn anatomiasta. Tuntuu kuin sekin olisi ollut mukanani aina. Kappaleesta tulee aina levollinen ja pysähtynyt olo.

Go FightNarco

Suosikkikappaleeni Narcolta on ultimate uhmabiisini, joka antaa niin paljon energiaa (ja viime aikoina ennen kaikkea uhmaa – hyvin tervetullutta.)

Dancing On My OwnRobyn

Ja sitten biisi, joka tuli itselleni tutuksi Girls-sarjasta (sukupolvikokemus, kenties, Hannah tanssimassa huoneessaan – ja voi kuinka monta kertaa olen itse tehnyt samaa.) Again, love, love, loooooooove. 

Vedi, le fosche notturne spoglieVerdi

Il trovatore -oopperasta, ah ah ah, toinen suosikkiuhmakappaleeni.

Vedi CaraFrancesco Guccini

Tämä lienee uusin turvabiisini. Sisareni lähetti sen heinäkuussa. Suosittelen kääntämään sanat, mikäli et puhu italiaa. Kappaleen sanat ovat nimittäin hyvin osuvat. Guccini kirjoitti kappaleen entiselle vaimolleen – ja uskon, että monet meistä voivat samaistua Guccinin sanoihin. Kyseessä siis lempiturvaerobiisini. <333

Tabestoon Kootahe, Zedbazi

Iranilaiskanadalainen poikaystäväni soitti biisin minulle ensimmäisen kerran keväällä 2016 ja se oli menoa se (hehe, sekä miehen että kappaleen kanssa). Farsi kuulostaa niin kauniilta. Ja biisi on mielestäni ihana myös. (Tai no enemmän uhmakas kuin ihana, mutta ymmärrätte, mitä tarkoitan).

Paniikki, Paperi T ft. Chisu

Toinen turvabiisi, joka tuli elämääni sisareni kanssa (ilman sisartani olisin tuskin koskaan kuullut koko Paperi T:stä). Ja voi tämän kappaleen kanssa on eletty. Itketty, ahdistuttu, naurettu, koettu tyytyväisyyttä.

Rome, Phoenix

En muista tarkalleen, kuinka Rome tuli elämääni, mutta kuuntelin sitä koko ajan Roomassa asuessani. Biisi tuo hirveän määrän onnellisia (ja viininhuuruisia) Rooma-muistoja. Voi aikoja, voi nuoruutta (kai 27-vuotias voi jo sanoa noin…)

Ghetto KravizNina Kraviz

Ahhhhh, Nina Kraviz. Pietari vuonna 2014. Helsinki vuonna 2017. Kaikki ne etkot ja jatkot ja jatkojen jatkot, jolloin laitoin tämän soimaan…oi oi oi…

Tässä minun turvabiisejäni. Mitkä ovat teidän?

Lue myös:

Kaikki paitsi ooppera on turhaa

Klassista: Kun tarvitset soundtrackin (part III)

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *