Ahdistuksen hallinta
Ughhh mulla on kyllä ollu nyt viimesimmät päivät yhtä ahistusta… tänää jo vähän parempi fiilis onneksi. Näitä oloja ku tulee aina välillä. Oon melko herkästi ahdistuva tyyppi, ja lisäks koen tunteita todella vahvasti. Onneks oon löytäny ne omat keinoni purkaa kaikki ahistus, suru, turhaantuminen ja vitutus. Joskus se on vaikeeta ja meinaa jäähä velloo niihin omiin negatiivisiin ajatuksiin, mutta sit ku tekee sille jotain niin se helpottaa ihan salamana ja jopa lähtee pois. Eihän sille ahdistuksen tunteelle aina mitään syytä ees oo, se vaan tulee jostain. Mutta tällä kertaa oli kyllä aivan selkee syy, johon liittyy muitakin osa-puolia kun minä, ja se on aika henk.koht. asia joten en avaa sitä täällä.
Mutta niiku aiemminki, taas mä oon jotenki nauttinu tästä melankoliasta ja ahdistuksesta. Samalla se on niin epämukavaa mutta se myös pysäyttää mut jollai tapaa. Keskityn enemmän itteeni ja kelailen asioita, jopa siinä tunteessa vellomminen on välillä hiton puhdistavaa. Tein viikonloppuna taas yhen synkän taulun, ahdistuksen tuloksena. Löytyy instagramista ja linkki instagramiin tuolta sivupalkista. Valvoin aamu-neljään perjantaina, kuuntelin Tash Sultanan flow state- albumia(mikä on ihan parasta musaa sillon ku tekee jotain luovaa, levyn nimikin sen jo kertoo) ja piirsin suitsukkeiden tuoksussa ja kynttilöiden loisteessa. Ihanaa.
Mulle piirtäminen ja maalaaminen on aivan sairaan meditatiivista ja terapeuttista. Oon niin omassa kuplassa, kaikki ajatukset kiinni teoksessa. Se tuo mulle sen mun flow-tilan, missä ei oo tilaa ku mulle ja mun luovuudelle.
Jotenki sillon ku on sellanen tilanne, ettet voi tehdä jollekki asialle mitään, mikä silti ahistaa on ehkä paras vaan saaha ajatukset muualle. Jossei siinä oo enää mitään miettimistä tai käsiteltävää, ja itselle asia on selvä niin siitä ”jälki-ahdistuksesta” pitää vaan päästä irti. Siihen kyllä auttaa parhaiten ku saa vaan muuta ajateltavaa. Uusia ajatuksia niiden negatiivisten kelojen päälle. Oon edelleen vähän haikeena, sellane kiva melankolinen fiilis, just oikee olo alottaa toinen taulu ja ehkäpä tänään ois Amy Winehousen vuoro. 😀
Toinen juttu kans, mitä en yleensä tee on se et mä kerroin tästä asiasta mun kaverille, sillon ku oli ehkä pahin ahdistus päällä. Ei hitto vie, tää ihminen sano just oikeet sanat oikeesee aikaa, mikä tsemppas iha älyttömästi ja lievitti ahistusta. Ja viel tänää kysy onko jo parempi olla. Jotku ihmiset on vaa nii välittäviä ja ihania. 🙂 Yleensä en puhu mistään omista oloista varmaan just siks että joskus ku on niin tehny, on saanu lähinnä ignoorausta, väheksyntää, tai jotai kliseisiä ”no älä ny” ”kyl se siitä” kommentteja. Tavallaan sillon tuntuu ettei se vastapuoli ymmärrä, ja sillon just kaipais sitä ymmärrystä ja ennenkaikkee hyväksyntää sille omalle pahalle ololle.
Ystävänpäivä meni jo, mut oon todella onnekas että mun elämässä on tollasia ihania tyyppejä joille voi jakaa asioita, jotka käsittelee sitä mun kans, ja jotka välittää aidosti.
Jouduin kirjottaa tän kännyllä ku läppäri taas temppuilee, olis varmaan aika kohta uusia toi…kuulostaa lähes imurilta ku puhallin huutaa, ja muutenki tosi vanha ja juminen kone.
Ihanaa sunnuntaita ja viikonalkua kaikille, nauttikaa kaikista oloista<3