On taas yksi niistä päivistä, kun niskaan hengittäviä tekemättömiä töitä alkaa olla kappalemääräisesti osapuilleen yhtä paljon kuin Kouvolan kaupungissa on kuntaliitoksen jälkeen asukkaita. Iltapäivänmittaiseksi suunniteltu kyläreissu venähti pitkäksi, samoin puhelu, johon vastaamista olin onnistuneesti koko alkuviikon vältellyt. Ja nyt kun vihdoin olisi aikaa tarttua töihin, ajatukset vaeltavat jo paljon sitä Kouvolaakin kauemmaksi…

Toiveeni on, että jossakin elämäni vaiheessa perustan pienen hotellin Espanjaan. Suunnitelma on selvä. Kaksi huonetta, neljä tähteä. Ei viittä, koska sellaiseen saa asukkaiksi vain tiukkapipoisia, mihinkään tyytymättömiä niuhottajia, jotka keskittyvät pelkästään etsimään puutteita pienestä hotellistani, sen sijaan, että nauttisivat lomastaan. Kahden huoneen asukkaita on helppoa passata neljän tähden edestä ja kahden huoneen puitteet pystyy Daisy yksinkin pitämään kunnossa. Onhan niitä remonttihommia siellä Kouvolassa jo tullut treenattua.

Edellisellä reissullani Espanjassa löysin hotellille jo täydellisen paikankin. Sateenkaarikaupunki Sitges Barcelonan kainalossa. Maaliskuussa, reissuni aikaan, kaupunki uinui vielä sikeää talviunta – suomalaisen mittapuun mukaan unelmasäistä huolimatta – mutta viimeistään tässä vaiheessa kevättä paikka alkaa olla jo tulvillaan elämää. Koko maa on täynnä asuntokuplan puhkeamisen seurauksena puolivalmiiksi jääneitä taloja. Ja nyt minä löysin omani! Se on tässä:

Ensin vähän suurempaa ja sitten vielä sitä pientä pintaremonttia päälle, niin a vot! Siinä olisi täydellinen paikka minun hotellilleni! Katutasossa vastaanotto ja pieni aamiaiskahvila. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa ne neljän tähden hotellihuoneet. Ja siellä ihan ylhäällä, siellä minun oma kotini kattoterasseineen.

Hotellini edustalla on tällainen ranta:

Ja minun kattoterassiltani, sieltä on tällainen näkymä:

Kyllä…. Lupaan kertoa heti, kun näkymä silmieni edessä on jotakin muuta kuin tämä…

Täytynee siis jatkaa niitä toimistohommia ja antaa hotellin emännöinnin odottaa vielä hetken. Mutta vain hetken! Kyllä mahdottomiltakin tuntuvat unelmat voivat toisinaan toteutua…