Lampaista, yksisarvisista ja törmäilyautoista.

Hei blogi ja te kaikki ihanat siellä!

Olen ollut poissa aika pitkään. Se johtuu siitä, että käyn läpi melkoisia elämänmuutoksia. En tahdo vielä puhua niistä täällä, mutta kerron teille kyllä, kun olen valmis. Pikkuhiljaa.

Kävin eilen juoksemassa. Tahdon aina löytää reitin, joka kulkee mahdollisimman lähellä merenrantaa, tässä mahtavassa kaupungissa se on onneksi helppoa.

Näin kaksi laskuvarjohyppääjää. Vesihiihtosimulaattorin. Rakastuneita nuoria pareja, syleilyjä. Ikuisen tulen. Purjeveneet. Kauan sitten pois menneen parhaan ystäväni hautapaikan.

Näin auringonlaskun sen jokaisesta kulmasta; se kultasi meren ja taivaan, teki pilvistä purppuraista hattaraa. Näin hämärtyvän, hiljaisen metsän, lenkkitossujen pohjat kovaksi tiivistyneellä hiekalla. Näin polun ja sen ylle kuin luolaksi kumartuvat kuuset. 

Oivalsin.

Olen aina saanut mitä tahdon.

Joskus olen saanut sen pitkällä viiveellä, vasta silloin, kun en enää sitä tahdokaan.

Mutta olen saanut.

Joku katsoo minun perääni, ajattelee puolestani, kutsukaa sitä maailmankaikkeudeksi tai jumalaksi, aivan sama, mutta minulle annetaan kaikki hyvä maailmassa, kun vain osaan sitä pyytää. Saan, kun olen valmis vastaanottamaan, kun se on minulle hyväksi.

Ja minä pyydän joka päivä

ja minä olen itse hyvä.

 

Minulla on kyky nähdä kaikki tämä kauneus, se tiivistyy pieniksi hiukkasiksi, virtaa minuun sisälle, pujottautuu sormenpäihin, silmäripsiin, ihon alle. Menee jokaiseen soluuni. Muuttuu heliumiksi, tekee minusta keveän ja nostaa minut ilmaan. Kannattelee. Keinuttaa sylissään ja nukuttaa minut uneen, se tekee minusta pelkkää rakkautta.

Se auttaa minua kohtaamaan ongelmat. Yhteen elämään mahtuu niin monta tragediaa, niin monta komediaa. 

Parasta on vain varata pöydälle iso kulho popcorneja ja nauttia tästä kyydistä.

Merenrannassa tuntematon suloinen poika hymyili minulle, katsoi niin pitkään silmiin, että minun oli pakko kääntää katseeni pois, hassu.

Toivo.

 

Yksi elämä.

Ja se on minun ikiomani, ainutlaatuinen, koskaan ei tule, eikä koskaan ole ollut ihan saamaa, 

 

Ja minä tahdon rakastaa sitä.

MINÄ RAKASTAN!

 

Siksi tämä kaikki.

Kaikki kipu, kaikki kaipaus, kaikki ilot, kaikki surut. Jokaikinen ystävyys, jokaikinen kolhu, jokaikinen laastari. Jokainen hetki, jokainen katse, jokainen halaus, jokainen hymy. 

On sen arvoinen.

 

-Janica