Minun sukuni tarina.
Isoisänäiti ja isoisänisä, rakkautta ilmassa. Tulee niin ikävä isotätiäni, olisitpa Rusku saanut olla mukana, muutenkin kuin ajatuksissani.
Monta sukupolvea, yksi pihapiiri.
Tarinoita tuvasta, jossa asui yli kymmenen ihmistä, yhdessä pienessä huoneessa (Talvisin samassa kammarissa rakennettiin myös venettä!)
Sodat, kylän kovin viinatrokari, kahden ja puolen tunnin koulumatka kahdella eri veneellä. Suuri lapsikuolleisuus, (onneksi myös hyvin, HYVIN aktiivinen isoisänisoisä.) jokeen hukkunut isoisoäiti, vahingossa ammuttuja haulikonlaukauksia.
Vuodet kuluvat, tarinat jatkuvat, on meidän vuoromme kirjoittaa oman sukumme tarinaa.
Oma isoisäni on nyt suvun vanhin.
Omenat kypsyvät ikivanhoissa pihapuissa, vilja on pian valmista puitavaksi.
(Det var trevligt att träffas)
-Janica
