Niin siinä aina helposti käy: Kadonnut Tyttö katoaa lomameininkeihin; unohtuu riippumattoon lukemaan kirjaa tai jää pihapuun varjoon kuuntelemaan lintuja. On aikaa laskea hyttysenpistot sääristä ja keittää vielä yhdet kupit kahvia.

Lyhyesti sanottununa: Lomalla on ihanaa.

(Matti Nykäsmäiseen tapaan voisi vaikka todeta, että loma on ihmisen elämän parasta aikaa, vai oliko se nyt elämä on ihmisen parasta aikaa, mene ja tiedä.) 

Palasimme eilen kotiin Sisiliasta, Taorminasta. Viehättävästä pikkukaupungista vuoren rinteellä. Aion vältellä vaakoja, tuli nimittäin hieman syötyä pizzaa, pastaa ja jäätelöä. Niin ja alkupaloja ja väliruokia ja jälkiruokia ja välipaloja, olo on mitä kevein, joten viis siitä, jos housut hieman kiristävät, vaihdan mekkoon.

Laukku on purkamatta, valokuvat sain sentään ladattua koneelle. Olen kuvannut paljon kukkia ja aika useasti omia varpaitani (varpaat vedessä, varpaat parvekkeella nauttimassa proseccoa, varpaat rannalla) onneksi muistikortille on tarttunut ehkä hieman maisemiakin, ne olivat kirjaimellisesti huimaavaan kauniita. 

En ole tehnyt juurikaan mitään ja hirveästi kaikkea. 

Päätin päiväksi, että isona minusta tulee tulivuoritutkija. 

Toisena päivänä haaveilin kodista meren rannalla ja kuuntelin, kun aallot liikuttivat rantakiviä.

Kolmantena katsoin taivaalla liitäviä pääskysiä, painoin hatun silmille ja otin torkut.

Neljäntenä yritin painaa mieleeni, miltä etelän lämmin iltatuuli tuntuu ihoa vasten, kotona se ei koskaan tunnu samalta. Luulen nyt muistavani sen.

Lomaminäni elää Sisilialaiseen elämänrytmiin; ei ole kiire mihinkään. Stressaamatta kaikki sujui niin sulavasti; täydellisestä kahvikupillisesta sulahdin sujuvasti loistavasti valittuun ruokapaikkaan. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan,

kokoajan.

Mutta reissuraporttia lisää myöhemmin, Nyt on aika hakea pyykit narulta, miten ihana tuoksu lakanoihin tuleekaan, kun ne kuivuvat auringossa ja kotituulessa. 

-Janica