Synttärityttö

Sunnuntaina oli taas minun aika vanheta. 

 

Se tapahtui jälleen äärimmäisen hyvässä seurassa, onnekas kun olen!

Kun täyttää 31, käy jo neljääkymmentä, niinkuin joku taisi illan iloissa minua muistuttaa.

Tällaisinä päivinä on hauska miettiä, miten kauan kaikesta on.

 

Siitä on 16 vuotta, kun sain mopon. Pääsin ripille ja sain sen yhdistetyksi rippi -ja syntymäpäivälahjaksi. Se oli käytetty, musta Honda Monkey ja edellinen omistaja oli virittänyt sen melkoisen näppäräksi peliksi. Sillä hurjasteltiin menemään jopa melkein 80km tunnissa. Huh. Ihme että olen hengissä!

 

Siitä on 13 vuotta, kun täytin 18. Olin käynyt baarissa jo jonkun aikaa (Kiitos Tiinalle, jonka papereille tanssin kuppiloiden pöydillä ennen täysi-ikäisyyttä, se oli niin jännitävää ja mahtavaa!), joten baariin sisään pääseminen ei ollut kamalan ihmeellistä.

 

Ajokortin saaminen sen sijaan oli aika ihmeellistä; pääsin läpi vasta toisista kirjallisista ja vasta kolmannelle inssiajolla. Joten, jos olen ratin takana, harkitkaa huolella nousetteko kyytiin. En osaa taskuparkata ja kerran olen kadottanut pakettiauton. Ensimmäinen (ja ainoa?) autoni oli vuosimallia -86, vihreä Mazda, jonka nimesin Vihreäksi Kiitäjäksi, eli Vikiksi. Viki ei ollut mikään vauhtihirmu (kulki lujimmillaan vapaalla alamäkeen) ja sen ovet sai avattua hiuspinnillä.

Mutta siinä oli CD-soitin! Wau.

Siitä on 11 vuotta, kun kirjoitin Ylioppilaaksi. Kävin lukion neljässä vuodessa. Meillä oli perheessä aika paljon huolia ja päätin hellittää opintotahdistani pysyäkseni järjissäni. Tämä oli jälkikäteen mietittynä aika kypsä ja järkevä päätös! Sen lisäksi kaikki kaverini pääsivät Ylioppilasjuhliini! Se oli mahtavaa! Hassu vappuhattu on kaapin nurkassa ja kai siitä jotain hyötyäkin on ollut? Ainakin sain miettimisaikaa elämäni suunnitteluun? 

Siitä on 8 vuotta, kun aloitin nykyisessä työpaikassani. Tästä tulee ehkä eniten vanha olo. Mutta olen tyytyväinen! Työni on hauskaa ja minulla on maailman parhaat työkaverit, te olette niin hauskoja ja ihania ihmisiä, että ihan sydämeen sattuu!!!

 

Kaikille kiitos ihanista lahjoista! 

Kuvat ja nämä UPEAT pionit: Anu Lehtonen

 

Kesälomaan on kaksi työpäivää!

 

Wohoo!

 

-Janica

 Julkaistu myös blogissani http://kadonneettytot.com/